Uudelleenjärjestyspiste on taso, jolla varastosta löydetty tietty tuote on täydennettävä tekemällä tilaus toimittajalle. Tämä uudelleenjärjestämispiste, jota kutsutaan myös nimellä ROP, määritetään yleensä käyttämällä erilaisia menetelmiä, joilla varmistetaan, että tuote toimitetaan ennen kuin sitä tarvitaan mihinkään tarkoitukseen. Ostoasiamiehet ja toimitusmiehet myös tyypillisesti tarkastelevat tarkasti kunkin tilauksen edellyttämää yksikkömäärää ja pitävät materiaalit tehokkaasti taloudellisessa tilausmäärässä eli EOQ: ssa.
Kaikkien tuotteiden uudelleenjärjestyspisteen asettamisessa on kaksi keskeistä tekijää. Yksi liittyy käyttöön. Esimerkiksi tuotantolaitos voi käyttää useita koneita, joissa käytetään tiettyä komponenttia. Näiden sarjojen mahdollisten rikkoutumisten varalta voidaan päättää, että varaosia on riittävästi saatavilla, jotta korjauksia voidaan tehdä vähintään XNUMX prosentille näistä koneista. Jos oletetaan, että tämä luku perustuu aiempiin kokemuksiin, joissa enintään puolet koneista vaati osan vaihtamista lyhyessä ajassa, tilauspisteen asettaminen hieman enemmän suojaa yritystä tuotantoajan lyhenemisestä aiheutuvilta tappioilta.
Käytön ohella uudelleenjärjestyspisteen asettaminen edellyttää myös ymmärrystä siitä, kuinka paljon aikaa todennäköisesti kuluu tilauksen tekemisen ja toimituksen välillä. Tavallisesti varastossa pidettävien tavaroiden odotusaika voi olla enintään pari työpäivää. Jos kyseessä oleva tuote on jonkin verran ainutlaatuinen, toimittaja voi vaatia useita viikkoja pyydetyn yksikkömäärän tuottamiseen ja lähettämiseen. Jotta minimoidaan mahdollisuudet rajoittaa toimintoja kyseisen odotusajan aikana, uudelleenjärjestyspiste asetetaan käynnistymään, kun käsillä on edelleen suurempi määrä yksiköitä, joita voidaan tarvittaessa käyttää ennen lähetyksen saapumista.
Monet yritykset perustivat kerran manuaalisesti eri tarvikkeiden tilauspisteen. Tämä koski joskus kaavojen käyttöä kuukausittaisen keskimääräisen käytön ja kuhunkin varastotuotteeseen liittyvän keskimääräisen toimitusajan määrittämiseen. Nykyään yritykset käyttävät yleensä varaston ohjelmistoja, jotka kykenevät analysoimaan kaikki varastosta saatujen kuittien ja jakautumisten kirjaukset ja säätämään kunkin kohteen uudelleenjärjestyspistettä tarpeen mukaan. Kun ohjelmisto toimii tehokkaasti, varastotasot säilyvät niin, että tarvikkeita on riittävästi saatavilla, mutta säilyttävät myös varaston kokonaisarvon mahdollisimman alhaisena, mikä auttaa minimoimaan yrityksen verotaakan.