Monet pelit ovat voitto/häviämispelejä, mikä tarkoittaa olennaisesti sitä, että yksi pelaaja voittaa ja toinen häviää. Koska yksi voitto vastaa yhtä tappiota, näitä kutsutaan nollasummapeleiksi. Voittaa täydellisesti tappiot, mikä johtaa nollaan. Esimerkkejä nollasummapeleistä ovat esimerkiksi tammi tai shakki. Yksi voittaja vastaa yhtä häviäjää ja tulos on nolla.
Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon kaikkia tilanteita, joista voi hyötyä. Ihminen, joka oppii pelaamaan shakkia, voi hyötyä häviämisestä ainakin tulevissa peleissä, koska häviämäsi peli voi antaa huomattavaa opetusta siitä, mitä ei pidä tehdä. Kun kaksi pelaajaa ovat tasavertaisia, pelistä provosoiva voitto tai tappio ei välttämättä hyödytä kumpaakaan pelaajaa.
Nolla-summan pelien käsite on ekstrapoloitu monille eri tieteenaloille ja tutkimuksille. Esimerkiksi psykologiassa aviopari, jolla on riita, voi vähentää riidat nollasummapeleihin, jos yksi henkilö “voittaa” taistelun, mikä tarkoittaa, että toinen häviää. Psykologit ja terapeutit yrittävät työskennellä ihmisten kanssa ratkaistakseen riidat pelin eri tavoilla. Jos esimerkiksi pari suostuu tekemään kompromisseja, molemmat ihmiset voittavat sen sijaan, että heillä olisi yksi voittaja ja yksi häviäjä.
Taloustieteessä matemaatikko John Nash ehdotti mielenkiintoista ratkaisua nollasummapeleihin, josta hänelle myönnettiin myöhemmin Nobel-palkinto. Vakiotalouden teoria oli katsonut, että taloustiede toimii parhaiten, kun jokainen toimii omien etujensa mukaisesti. Nash ehdotti, että voit poistaa taloustieteen nollasummapelin, jolloin jokainen henkilö toimii paitsi oman edun vuoksi myös koko ryhmän edun vuoksi. Tämä tuottaisi enemmän voittajia ja vähemmän häviäjiä.
Asioiden, kuten maiden väliset suhteet, kauppasopimukset ja jopa maan sisäiset neuvottelut, huomattava monimutkaisuus saa ihmiset usein ajattelemaan muita kuin nollasummapeliä ratkaisujen löytämiseksi. Esimerkiksi kun kahden maan välille ehdotetaan kauppasopimusta, tavoitteena voi olla tehdä molemmista maista sopimuksen voittajia sen sijaan, että luodaan sopimus, jossa yksi maa menettää huomattavan edun toiselle. Toisaalta maa, joka haluaa toimia omien etujensa mukaisesti, voi sivuuttaa Nashin ja muiden esittämät periaatteet ja yrittää rakentaa nollasummapelin kauppasopimuksen. Kun sellaista yritetään, siitä ei ole juurikaan hyötyä kaikille, eikä se voi johtaa kauppasopimukseen tai epäsuhtaan kahden maan välillä, koska toisen on “hävittävä” toiselle. Kaunaa rakentaminen hyvien suhteiden luomisen sijasta ei luo millään tavalla myönteisiä tuloksia maalle, joka toimii vain oman edun mukaisesti.