Hintajärjestelmät ovat esimerkkejä strategioista, jotka auttavat vahvistamaan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen kysynnän ja tarjonnan mukaista hinnoittelua. Kansallisella tasolla tämäntyyppiset järjestelmät liittyvät siihen, miten kyseistä suhdetta hoidetaan, etenkin sen suhteen, kuinka paljon hallitus on mukana prosessissa. Nykyään on käytössä kolme erilaista hintajärjestelmää, joista kolmas on kahden muun yhdistelmä.
Yksi yleisimmistä nykyään käytössä olevista hintajärjestelmistä on ilmainen hintajärjestelmä. Tämä lähestymistapa edellyttää, että tavaroiden ja palvelujen hinnat perustuvat tiukasti siihen, mitä näiden tuotteiden tarjonnan ja kysynnän suhteen tapahtuu. Jos hallituksella on vaikutusvaltaa, se rajoitetaan minimiin. Kaikista hinnoittelujärjestelmistä vapaata lähestymistapaa ohjaa helposti eniten tuotettujen tavaroiden määrä ja kuluttajien kyseisten tavaroiden kysyntä. Samaan aikaan kilpailun taso voi nousta siihen pisteeseen, jossa muutama yritys hallitsee teollisuutta ja hallitsee sekä tarjontaa että hinnoittelua, mikä estää tehokkaasti pienempiä yrityksiä kilpailemasta.
Toinen lähestymistapa on kiinteähintainen järjestelmä. Kiinteä järjestelmä edellyttää paljon valtion sääntelyä ja osallistumista, mikä luo käytännössä tilanteen, jossa valtion virkamiehet vaativat tavaroiden hinnoittelua markkinoilla. Usein tähän liittyy myös tilanne, jossa yritykset saavat markkinoida vain tiettyä määrää tavaroita kansallisilla markkinoilla, vaikka ne voivat vapaasti valmistaa ja myydä niin paljon tavaroita ulkomaille kuin haluavat. Kuten kaikki hintajärjestelmät, tämä lähestymistapa tarjoaa sekä etuja että velkoja, koska mallin järkevä käyttö varmistaa, että kuluttajat saavat tarvitsemansa tavarat talouden mukaisilla hinnoilla, mutta voi myös luoda tilanteen, jossa yritykset pidetään minimissä.
Hybridi- tai sekahintajärjestelmä on myös suosittu vaihtoehto monissa maissa. Tämän tyyppisissä hinnoittelujärjestelmissä pyritään yhdistämään sekä kiinteän että ilmaisen järjestelmän parhaat puolet malliin, joka hyödyttää kaikkia asianomaisia ilman, että se johtaa välttämättä vastuisiin tai haittoihin. Sekoitettujen hintajärjestelmien avulla hallituksen rooli on havaittavissa elinkeinoelämässä, mutta sitä rajoittavat joukko tarkastuksia ja tasapainotuksia, jotka jättävät edelleen runsaasti tilaa kilpailulle ja tarjoavat kuluttajille useita vaihtoehtoja mistä tahansa tuotteesta tai palvelusta.