Taloudellinen yhdentyminen on prosessi, jossa kaupan esteitä vähennetään tai poistetaan alueiden tai valtioiden välisen kaupan helpottamiseksi. Taloudellinen yhdentyminen vaihtelee vaihtelevasti teoreettisesti täysin vapaasta kaupasta etuuskohteluun perustuvien kauppasopimusten käyttöön tiettyjen kauppakumppaneiden välisten suhteiden edistämiseksi. Kaupan esteiden poistamiseen liittyy kustannuksia ja hyötyjä riippuen yhdentymisasteesta ja jäsenalueiden tai -valtioiden välisestä yhteistyöstä.
Monet taloudet ovat yrittäneet jonkin verran taloudellista yhdentymistä. Jotkut maat käyttävät esimerkiksi vapaakauppa -alueita edistääkseen kauppaa kumppaneiden kanssa. Toiset allekirjoittavat vapaakauppasopimuksia, kuten Pohjois -Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA). Euroopan unionissa (EU) jäsenmaiden välillä on saavutettu korkea taloudellinen ja rahallinen yhdentyminen. Eri EU -valtioilla voi olla myös kauppasopimuksia unionin ulkopuolisten valtioiden kanssa.
Kaupan esteiden vähentämisellä on taipumus leikata taloudelliseen toimintaan liittyviä kustannuksia. Verojen, tariffien, maksujen ja muiden kulujen maksamatta jättäminen voi olla hyödyllistä kauppakumppaneille. Tämä saa kaupan volyymin lisääntymään, kun kauppakumppanit etsivät aktiivisesti sopimuksia alueilla, joilla taloudellinen yhdentyminen on saavutettu. Kotoutumissopimusten ulkopuolisille valtioille voidaan kuitenkin luoda kaupan esteitä, koska ne eivät ehkä pysty kilpailemaan ensisijaisten kauppakumppaneiden kanssa.
Kun talous on vahva, taloudellinen yhdentyminen hyödyttää kaikkia jäseniä, ja jokainen sopimuksen, liiton tai sopimuksen jäsen voi kokea talouskasvua. Sama koskee talouden taantumia. Kun yksittäiset kauppasopimuksen jäsenet alkavat vetää alas, heidän taloudelliset ongelmansa voivat levitä. Tämä näkyi erityisesti Euroopan unionissa 2000 -luvun alun talouskriisien aikana, jolloin Kreikan ja Portugalin kaltaisten maiden huono velka aiheutti ongelmia kaikkialla EU: ssa, myös suhteellisen vahvan talouden maissa, kuten Saksassa.
Kun alueet ja valtiot aloittavat taloudellisen yhdentymisen ohjelmat, ne punnitsevat yhdentymisen kustannukset ja hyödyt huolellisesti nähdäkseen, onko se oikea valinta heidän tarpeisiinsa. Jotkut valtiot ehkä haluavat välttää riskit, vaikka kaupan esteet voivat aiheuttaa ongelmia. Toiset voivat olla halukkaita ottamaan riskit vastineeksi kaupan ja ulkomaanvaluutan lisääntymisestä. Kasvavat maat ovat usein erityisen innokkaita osallistumaan taloudelliseen yhdentymiseen, koska kauppa ulkomaiden kanssa voi edistää nopeaa talouskasvua. Ne voivat käyttää kannustinohjelmia houkutellakseen ulkomaankauppaa ja investointeja.