Makrotaloudessa kokonaiskysyntä on tilastollinen mitta, joka kuvastaa tietyn talouden kokonaiskysyntää eri hinnoittelutasoilla. Sitä käytetään sekä yksinään että yhdessä muiden toimenpiteiden, kuten kokonaistarjonnan, kanssa talousanalyysissä. Yksinomaan kokonaiskysyntä tunnetaan myös kokonaiskustannuksina, ja sitä voidaan käyttää keinona näyttää koko maan kokonaistuotannon (BKT) kokonaiskysyntä.
Kokonaiskysyntä voidaan laskea laskemalla yhteen maan kokonaiskulutusmenot, yritysten kokonaisinvestoinnit, valtion kokonaismenot ja viennin erotus vähennettynä tuonnilla. Matemaattinen peruskaava voidaan ilmaista näin, AD = C+I+G+(XM). Eri hintoihin laskettuna syntyy kokonaiskysyntäkäyrä, joka paljastaa alhaisemman kysynnän korkeammilla hinnoilla ja lisääntyneen kysynnän alemmilla hinnoilla. Kaaviossa, jossa esitetään hinta ja määrä, tämä näkyy alaspäin suuntautuvana suorana viivana.
Vaikka tämän mittauksen kokonaiskaava vaikuttaa suhteellisen yksinkertaiselta, jokainen elementti, joka on yhdistettävä yhteen, voi olla itsessään monimutkainen. Esimerkiksi kuluttajien kokonaismenot koostuvat todellisuudessa kuluttajien tuloista miinus verot. Samoin yritysten investoinnit riippuvat yleensä useista tekijöistä, kuten nykyisestä korosta. Korkeampi korko tarkoittaa, että rahaa on kalliimpaa lainata, mikä puolestaan tarkoittaa, että yritykset lainaavat ja sijoittavat vähemmän.
Julkisyhteisöjen menot koostuvat kokonaiskysynnästä, ja ne koostuvat kaikesta valtion työntekijöiden palkoista säiliöihin, maatalouteen ja hyvinvointiin käytettyyn rahaan. Se on tyypillisesti yksi yhtälön suurimmista yksittäisistä osista. Sen viimeistä osaa, vientiä vähennettynä tuonnilla, kutsutaan yleisesti yksinkertaisesti nettovienniksi. Tähän vaikuttaa suuresti maan valuutan kurssi. Korkeampi valuutta johtaa yleensä enemmän tuontiin ja vähemmän vientiin, mikä johtaa BKT: n yleiseen laskuun.
Yhdistettynä kokonaistarjontaan kokonaiskysynnän lukuja voidaan käyttää niin kutsutun AS-AD-mallin luomiseen. Tämä näkyy kaaviossa, jossa kysyntä on alaspäin suuntautuva viiva ja tarjonta ylöspäin kalteva viiva, joka leikkautuu puolivälissä. Tämä leikkauspiste tunnetaan tasapainopisteenä, ja se on hinnan ja tuotannon välinen tasapaino, jossa vapaat markkinat pyrkivät vetämään. Tämän kaavion avulla voidaan ennustaa, miten eri tekijät voivat vaikuttaa muun muassa väestön kulutustottumuksiin.
Esimerkiksi työttömyyden lisääntyminen johtaisi vähemmän käytettävissä oleviin tuloihin ja siten kokonaiskulutuksen supistumiseen. Tämä puolestaan siirtää kokonaiskysyntäkäyrää vasemmalle. Uusi tasapainopiste siirtyisi samalla tavalla vasemmalle, alaspäin kokonaistarjontakäyrästä, uudelle tasolle, joka on alhaisempi hinta ja pienempi tarjonta.