Kestävä vesiviljely on kalalajien viljelyä kaupallisiin tarkoituksiin siten, että niillä on hyvä, ellei myönteinen nettovaikutus ympäristöön, ne edistävät paikallisyhteisön kehitystä ja tuottavat taloudellista hyötyä. Käsitteenä kestävä vesiviljely on kehittynyt ja kasvanut yhdessä kasvavien todisteiden kanssa siitä, että luonnonvaraista kalastusta käytetään liikaa ja hälyttävä määrä kalalajeja kuolee sukupuuttoon. Perinteisen vesiviljelyn kielteiset ympäristövaikutukset ovat myös kannustaneet valtameristä, kalastuksesta ja elintarviketuotannosta kiinnostuneita kehittämään kattavan määritelmän ja joukon käytännön ohjeita kestävälle vesiviljelylle. Vielä ei ole sovittu tiukasti määritellystä, yleisesti hyväksytystä määritelmästä, eikä ole olemassa kansainvälistä sertifiointia.
Vesiviljely on ollut maailman nopeimmin kasvava elintarviketuotannon ala viimeisen vuosikymmenen aikana. Sen kasvavat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset ovat saaneet hallitukset, ylikansalliset järjestöt, ympäristöryhmät ja teollisuuden toimijat löytämään kestävämpiä keinoja vesiviljelyn kehittämiseen. YK: n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on laatinut tätä tavoitetta tukevista periaatteista ja määräyksistä ”FAO: n vastuullisen kalastuksen käytännesäännöt”. Säännöstön 9 artikla koskee vesiviljelyn kehittämistä. Säännöstön ydin korostaa, että kalavaroja on käytettävä tavalla, joka varmistaa niiden kestävyyden pitkällä aikavälillä, on sopusoinnussa luonnon ympäristön kanssa eikä harjoita ekosysteemeille ja vesille haitallisia pyydystämis- ja vesiviljelykäytäntöjä. yhteisöjä.
Esimerkiksi Greenpeace -ympäristöaktivistijärjestö on työskennellyt tutkijoiden, tutkijoiden ja harjoittajien kanssa laatiakseen kattavan määritelmän kestävästä vesiviljelystä ja sellaisen, jota se edistää hallituksille, mereneläviälalla ja kansainvälisissä kalastus- ja ympäristökonferensseissa. . Tämän määritelmän mukaan kestävä vesiviljely pyrkii käyttämään kestävällä tavalla kasvatettuja kasviperäisiä rehuja. Se välttää kalajauhoja tai rehuja, jotka perustuvat liikakalastuksen kalaöljyihin, mikä johtaa kalaproteiinin nettotappioon. se ei myöskään käytä luonnosta pyydettyjä nuoria.
Kestävässä vesiviljelyssä viljellään myös vain avovedessä eläviä lajeja, joita esiintyy luonnostaan vesiviljelyn harjoittamispaikalla, ja sitten vain säkkiverkossa, suljetussa merikynässä tai vastaavassa; se ei myöskään aiheuta kielteisiä ympäristövaikutuksia. Lisäksi kestävällä vesiviljelyllä ei ole kielteisiä vaikutuksia paikallisiin villieläimiin tai uhkia paikallisille luonnonvaraisille populaatioille eikä siinä käytetä muuntogeenisiä kaloja tai rehuja.
On olemassa monia muita kestävän vesiviljelyn ominaisuuksia. Se ei varastoi lajeja riittävän tiheillä taudinpurkauksilla ja tautien leviämisellä. Se ei myöskään tyhjennä paikallisia juomaveden lähteitä, mangrove -metsiä ja muita luonnonvaroja eikä uhkaa ihmisten terveyttä. Se tukee paikallisyhteisöjä taloudellisesti ja sosiaalisesti.