IPA (International Phonetic Alphabet) on symbolien järjestelmä, joka on suunniteltu edustamaan maailman eri kielillä esiintyviä ääniä. IPA -transkriptio on siis menetelmä ääntämisen dokumentoimiseksi millä tahansa kielellä käyttäen kansainvälisesti hyväksyttyä kirjoitusjärjestelmää, ja IPA on näkyvin ja vanhin kaikista laajalti hyväksytyistä foneettisista aakkosista. Sen loi ja julkaisi ensimmäisen kerran 1800 -luvun lopulla Association Phonétique Internationale (International Phonetic Association). Alkuperäisessä IPA: ssa käytetty käsikirjoitus perustui Isaac Pitmanin ja Henry Ellisin vuonna 1847 luomaan käsikirjoitukseen.
Transkription IPA -järjestelmällä on monia käyttötarkoituksia. Monissa sanakirjoissa IPA -transkriptiota käytetään edustamaan ääntämistä. Sitä käytetään myös usein ääntämisen opettamiseen toisen kielen oppijoille ja puhutun aineiston transkriptioon kielillä, joilla ei ole vakiintunutta kirjoitusjärjestelmää. IPA -transkriptio on tärkeä työkalu, koska sen avulla jokainen henkilö, joka tuntee IPA: n, voi kirjoittaa minkä tahansa kielen, riippumatta siitä, onko hän aiemmin altistunut sille. IPA -transkriptio on yksinkertainen.
Ensin transkriptoijan on tultava tuntemaan ja tuottamaan äänet IPA: ssa. Koska kyky tunnistaa äänien artikulaatiopaikka ja -tapa, kirjoittaja voi kirjoittaa ääniä ja sanoja IPA: n puitteissa ja luoda siten tarkan IPA -transkription. Kun äänet kirjoitetaan tällä tavalla, muut voivat lukea ja arvioida tietoja johdonmukaisesti.
Kansainvälisen foneettisen aakkoston symbolit vastaavat soveltuvin osin ja mahdollisuuksien mukaan latinalaisen aakkoston kirjaimia ja ääniä. Kun havaitaan ääniä, jotka eivät sovi latinalaisen aakkoston kaavaan, käytetään suhteellisen intuitiivista symbolia. Symbolit lainataan usein hyväksyttävästi vakaasta ja tunnetusta ortografiasta, kuten kreikasta.
Kansainvälinen foneettinen aakkosto sisältää vokaaleja käsittelevän osion, joka määrittelee ne kielen korkeuden mukaan suussa ja sen mukaan, kuinka kauas taakse- tai eteenpäin suu on kieli. IPA: n konsonantit on jaettu viiteen laajaan luokkaan, joista kukin on edelleen jaettu artikulaation paikan, toisin sanoen sen mukaan, missä ääni syntyy suussa. Artikulaatiotapa tai tuotettu äänityyppi esitetään yhdeksällä tavalla kansainvälisessä foneettisessa aakkosessa. Perinteisten konsonanttien ja vokaalien lisäksi IPA: ssa esitetään muita ääniä; ei-pulmonaaliset konsonantit, nivelletyt konsonantit ja affikaatit sekä diakriitit ovat myös paikalla IPA: ssa.