Toisinaan henkilön tai organisaation on hyödyllistä pitää Yhdysvaltain dollareina (USD) merkittyjä pankkitalletuksia pankissa, joka sijaitsee Pohjois -Amerikan ulkopuolella. Näitä dollareita kutsutaan eurodollareiksi. Nimestä huolimatta eurodollareissa ei ole mitään välttämättä eurooppalaista. Ne eivät myöskään ole täysin sidoksissa euroon. Japanissa tai Argentiinassa dollarimääräistä talletusta kutsutaan edelleen eurodollariksi. Suurin osa tällaisista tileistä on Euroopassa, mutta monia Itä -Aasiassa ja Karibian saarivaltioissa.
Eurodollarien tärkein etu on se, että niillä ei ole Yhdysvaltojen keskuspankin, Yhdysvaltain keskuspankin, Yhdysvaltain pankeille määräämää sääntelyä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että pankkien, joilla on Eurodollar -talletuksia, ei tarvitse maksaa talletusvakuutusmaksuja näistä talletuksista. Ne ovat myös vapaita velvoitteesta, joka tunnetaan yleisesti varantovelvoitteena. Yhdysvaltain pankkien on lain mukaan pidettävä tietty prosenttiosuus tallettajien varoista käteisenä, ja ne voivat lainata loput. Koska varantovelvoite ei rajoita, lainataan lisää eurodollareita lainanottajille.
Prosessi, jolla eurodollareita siirretään ympäri maailmaa, voi olla monimutkainen, etenkin jollekin, joka ei tunne rahoitusta. Yksi tärkeä asia muistaa tästä prosessista on kuitenkin se, että vaikka ulkomaiset pankit voivat pitää talletuksia Yhdysvaltain dollareina, eurodollarit eivät koskaan lähde Yhdysvalloista. Ulkomainen pankki, jolla on eurodollar -talletus, pitää talletuksen yhdysvaltalaisessa pankissa samalla tavalla kuin pankkiasiakas, mutta tätä omaisuutta tasapainottaa se tosiasia, että talletus on edelleen velkaa henkilölle, jonka raha se on. Toisin sanoen eurodollarien nettovaikutus ulkomaisen pankin taseeseen on nolla. Tässä mielessä talletus pysyy Yhdysvalloissa koko ajan.
Ensimmäiset eurodollarit luotiin 1950 -luvulla epäsuorana seurauksena toisen maailmansodan jälkeisten ulkomaisten dollarin omistusten lisääntymisestä. Ulkomaisia dollaritalletuksia lukuun ottamatta joillakin mailla, myös Neuvostoliitolla, oli talletuksia amerikkalaisissa pankeissa. Tiettyjen kylmän sodan tapahtumien jälkeen Neuvostoliiton hallitus pelkäsi, että sen varat Yhdysvalloissa jäädytetään.
Suojautuakseen tältä mahdollisuudelta jotkut Neuvostoliiton osuudet siirrettiin neuvostoliiton omistamalle pankille, jolla oli brittiläinen peruskirja, ajatuksena, että brittiläinen pankki tallettaa rahat amerikkalaisiin pankkeihin. Tällä tavalla Neuvostoliitolla voisi edelleen olla omaisuutta Yhdysvalloissa, ja he olisivat suojattuja takavarikoinnilta sillä tosiasialla, että rahat eivät olleet suoraan Neuvostoliiton vaan Britannian määräysvallassa. Ensimmäiset eurodollarit luotiin tällä tavoin 28. helmikuuta 1957 800,000 XNUMX dollarin talletuksen verran.