Yhteisöjen kestävää kehitystä lähestytään perinteisesti keskittymällä yhteisön ongelmiin ja tarpeisiin ja yrittämällä löytää ratkaisuja. Omaisuuspohjainen yhteisön kehittäminen on kuitenkin erilainen lähestymistapa. Sen sijaan keskitytään tunnistamattomiin vahvuuksiin ja voimavaroihin, jotka ovat yhteisön käytettävissä, ja hyödyntämällä niitä tehokkaasti sen mobilisoimiseksi ja vahvistamiseksi. Tavoitteena on koota yhteen yhdistyksiä, yksilöitä ja instituutioita pyrkien rakentamaan omaisuutensa kollektiivisesti. Näiden ponnistelujen avulla yhteisö voi paremmin tunnistaa taloudelliset mahdollisuudet ja vastata niihin.
Ensimmäisenä askeleena tehdään huomattavia ponnisteluja yhteisön omaisuuden tunnistamiseksi. Tämä tapahtuu yksilötasolla, yhdistystasolla ja institutionaalisella tasolla itsenäisesti, ja siihen liittyy huolellinen prosessi. Kun hyödykkeet on tunnistettu asianmukaisesti, ne yhdistetään yksilöiden ja organisaatioiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneita tai tarvitsevat niitä. Sen sijaan, että keskityttäisiin yhteisön tarpeisiin, omaisuuspohjainen yhteisön kehittäminen alkaa jo käytettävissä olevilla varoilla ja resursseilla, mikä merkitsee suurta siirtymistä perinteisistä hyvinvointiin perustuvista lähestymistavoista.
Painotus perustuu paikallisiin yhdistyksiin, joissa yhteisö toimii. Nämä yhdistykset ja asemat ovat voimavarapohjaisen yhteisön kehittämisen liikkeellepaneva voima. Seuraten yhteisön kaikkia varoja, ne muodostavat yhteydet kaikkien osallistujien välillä, joilla on omaisuutta tai jotka tarvitsevat omaisuutta, mutta prosessin avulla, joka lisää resurssien tehokkuutta. Omaisuuspohjaisen yhteisön kehittämisen johtajat käyttävät käytännönläheistä lähestymistapaa, jolloin yhdistykset voivat ottaa roolin ja luoda ympäristön, jossa kehitys on yhteisölähtöistä. Siksi lähestymistavan perusperiaatteet juurtuvat osallistavaan kehitykseen, jossa aktiivinen osallistuminen luo vaikutusmahdollisuuksia sen sijaan, että heikkenisivät.
Omaisuuspohjaisessa yhteisön kehittämisessä tunnistetaan yleensä viisi keskeistä omaisuutta. Tunnistettavat varat sisältävät yksilöitä, yhdistyksiä, instituutioita, fyysistä omaisuutta ja sosiaalisia yhteyksiä. Yhteisön asukkailla on käytettävissään taitoja, lahjoja ja omaisuutta, kun taas yhdistykset tarjoavat foorumin ihmisille, joilla on yhteisiä etuja. . Fyysiset hyödykkeet, kuten omaisuus, tila ja pääoma, tunnistetaan, kun taas yhteyksiä kannustetaan voimakkaasti sosiaalistamalla yhteisössä, usein paikallisten yhdistysten kautta.
Sosiaalinen pääoma on vahva keskipiste omaisuusyhteisöjen kehittämisessä. Yhteisön tuotantomahdollisuuksien lisäämiseksi painotetaan verkostojen ja sääntöjen luomista luoden luottamusta. Näitä verkostoja rakentamalla luodaan hyvän tahdon ja velvollisuuksien ilmapiiri, joka ajaa yhteisön kollektiivisiin toimiin. Siten omaisuuspohjaista yhteisön kehittämistä pidetään usein sosiaalisen pääoman käytännön sovellutuksena.