Globaali taantuma on maailmanlaajuinen taantuma. Nämä voivat tapahtua helpommin nykyaikana, koska useimpien maiden taloudet ovat toisistaan riippuvaisia. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan alle 3%: n maailmanlaajuinen talouskasvu on maailmanlaajuinen taantuma. Globalisaation vuoksi kotimaiset taantumat voivat levitä muihin maihin. Esimerkiksi 2000-luvun lopun taantuma alkoi Yhdysvalloissa ja levisi moniin muihin teollisuusmaihin.
Kansainvälinen valuuttarahasto perustettiin toisen maailmansodan jälkeen valvomaan maailmanlaajuista taloudellista yhteistyötä ja myöntämään lainoja taloudellisissa vaikeuksissa oleville maille. Sillä on edelleen johtava rooli maailmanlaajuisissa talousasioissa. Talouden taantumaa on vaikea määritellä, mutta IMF on käyttänyt erityistä määritelmää jo vuosia: maailmanlaajuinen taantuma tarkoittaa alle 3 prosentin maailmanlaajuista kasvua. Maailmantalouden kasvua voidaan mitata yksinkertaisesti laskemalla yhteen kaikkien maiden bruttokansantuote.
Syy siihen, että positiivinen kasvuvauhti olisi huolestuttava, on kaksi. Ensinnäkin positiivinen absoluuttinen kasvu voi tarkoittaa negatiivista kasvua henkeä kohti, jos väestö kasvaa tarpeeksi. Toiseksi on harvinaista, että kehittyvien markkinoiden taloudet – kuten monien köyhien maiden taloudet – näyttävät hitaita kasvutilastoja. Siksi näiden kehitysmaiden positiivinen kasvu voi varjostaa teollistuneempien talouksien negatiivista kasvua.
Globaali taantuma esiintyy nykymaailmassa todennäköisemmin kuin aiemmin. Nyt on olemassa ”globaali” talous, jossa kansalliset rajat eivät usein vaikuta merkittävästi kauppaan. Amerikkalainen taloustieteilijä Thomas Friedman määritteli globalisaation rahoituksen, markkinoiden, kansallisvaltioiden ja teknologioiden yhdistämiseksi vapaiden markkinoiden järjestelmään. Tämä globalisaatio voi viedä paikalliset taantumat maailmanlaajuiseen mittakaavaan.
Tästä syystä maailmanlaajuinen taantuma ei yleensä synny monista riippumattomista syistä. Sen alkuperä voidaan usein jäljittää tiettyyn aikaan ja paikkaan maailmassa. Tämä koskee 2000-luvun lopun taantumaa.
Vuonna 2007 Yhdysvaltain pankkijärjestelmässä tapahtui kriisi, joka uhkasi aiheuttaa monien suurten rahoituslaitosten romahtamisen. Yhdysvaltain hallitus reagoi pelastamalla pankit matalakorkoisilla lainoilla ja toteuttamalla muita toimenpiteitä. Tätä seurasivat nopeasti vastaavat kriisit ja vastaukset ympäri maailmaa. Toinen tulos oli maailmanlaajuisten osakekurssien lasku ja yleinen talouden hidastuminen. Maailmanlaajuisen laajuutensa vuoksi 2000-luvun lopun taantumaa pidetään usein pahimpana talouskriisinä suuren laman jälkeen.