Finanssipolitiikan tehtävänä on tarjota kasvua ja vakautta jonkin kansakunnan tai alueen taloudelle valtion puuttumalla verotukseen ja säätämällä julkisia menoja. Finanssipolitiikalla on usein ollut keskeinen asema maan taloudessa, kun taloudellinen taantuma tapahtuu ja hallitus katsoo, että vakauttamista tarvitaan. Finanssipolitiikan pitkän aikavälin tavoitteisiin kuuluu köyhyyden vähentäminen kansakunnan kansalaisille ja talouden kestävä kasvu.
Valtion puuttuminen talouteen voi tapahtua kahdessa muodossa – finanssipolitiikassa tai rahapolitiikassa. Finanssipolitiikkaa valvovat valtion virastot ja laitokset, kun taas rahapolitiikkaa valvovat pankit, jotka muuttavat korkoja ja myyvät valtion arvopapereita. Finanssipolitiikan tehtävänä on lisätä tai vähentää verotusta ja julkisia menoja talouden tarpeiden mukaan. Kun talous hidastuu, hallitus voi yrittää edistää sitä lisäämällä menoja ja alentamalla veroja ja tarjoamalla kansalaisille enemmän rahaa käytettäväksi. Käytettävissä olevista tuloista lisääntyneet menot palautetaan hallitukselle myynnistä kerätyillä veroilla sekä paikallisella että kansallisella tasolla.
Lyhyellä aikavälillä finanssipolitiikan tehtävänä on vakauttaa vaikeuksissa olevaa taloutta lisäämällä menoja ja vähentämällä väliaikaisesti veroja. Lyhyen aikavälin veronkevennyksillä on usein vähäinen vaikutus talouteen, koska veronleikkauksen saaneet ihmiset säästävät usein lisääntyneen rahan määrän. Säästetyt rahat käytetään taloudellisen vaikeuden palauttamiseen, kun verotuksen muutokset palaavat aiemmalle tasolle. Talouskasvu on pitkän aikavälin tavoite hallituksen toteuttamalle finanssipolitiikalle kestävällä tasolla, joka ei salli talouden kasvaa hallitsemattoman nopeasti tai hitaasti.
Valtion finanssipolitiikkaan sisältyy usein vakauttajia, jotka käynnistyvät automaattisesti, kun talous kasvaa tai laskee hälyttävällä tasolla. Talouden laskusuhdanteen seurauksena julkiset menot lisääntyvät työttömyysetuuksiin ja terveydenhuoltoon. Julkisia menoja muutetaan pienillä tasoilla ilman lainsäädännön puuttumista. Hidastuvaa taloutta kannustetaan usein pienillä tasoilla vähentämällä veroja menojen edistämiseksi.
Finanssipolitiikan rooli on muuttunut kautta historian maan tarpeiden vuoksi tiettynä ajankohtana. Ennen 1930 -luvun suurta lamaa useimmat hallitukset eivät häirinneet merkittävästi taloudensa toimintaa, mutta antoivat markkinavoimien hallita talouden kasvua. 1930 -luvun maailmanlaajuinen talouskriisi sai hallitukset puuttumaan asiaan ja laatimaan finanssipolitiikkaa vakauttamisen aikaansaamiseksi. 20 -luvun loppuun mennessä useimmissa valtioissa hallituksen politiikka oli palauttanut julkisen talouden valvonnan osakemarkkinoille ja sijoitusmarkkinoille, mitä seurasi 21. vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen talouden taantuma, joka sai hallituksen osallistumaan enemmän finanssipolitiikkaan.