Hinnantekijä on yritys, jolla on suuri vaikutusvalta tietyillä markkinoilla, usein siihen pisteeseen asti, että se voi vaikuttaa ylös- tai alaspäin suuntautuviin hintoihin kyseisillä markkinoilla. Tällaista asemaa kutsutaan joskus monopolistiseksi kilpailuksi, koska hinnantekijällä on sellainen vaikutusvalta, joka ei ole muilla samoilla markkinoilla kilpailevilla yrityksillä. Tämä on vastoin hintojen ottajia, jotka tyypillisesti noudattavat nykyistä vakiomallista hinnoittelua markkinoilla, koska he eivät pysty käyttämään tarpeeksi vaikutusvaltaa siirtääkseen hintaa mihinkään suuntaan.
Tyypillinen hinnantekijä on yritys, jolla on huomattavasti suurempi markkinaosuus kuin millään sen kilpailijoilla. Lisäksi yrityksen tuotantokapasiteetti on sellainen, että se pystyy valmistamaan tavaroita määrinä, joiden avulla se voi pitää tuotantokustannukset mahdollisimman alhaisella tasolla ja kasvattaa tehokkaasti kunkin myydyn yksikön mahdollista voittoa. Tämän tapahtumatilanteen ansiosta yritys voi tutkia kysynnän ja tarjonnan nykyistä tasoa, tunnistaa yksikköhinnan, jonka avulla yritys voi tuottaa eniten tuottoa, ja asettaa tehokkaasti standardin koko toimialalle. Parhaissa tilanteissa tämä yksikköhinta on myös riittävän alhainen estääkseen kilpailijoita tarjoamasta alhaisempia hintoja ja ansaitsemalla silti kohtuullisen voiton.
Tässä tapauksessa hinnantekijä asettaa standardin kyseisten tavaroiden ja palvelujen hinnoittelulle, ja kilpailijoiden on puolestaan otettava huomioon tämä hinnoittelu, jotta ne voivat säilyttää nykyisen markkinaosuutensa ja jatkaa toimintaansa. Jos yritys ei pysty vastaamaan vähintään kyseiseen hinnoitteluun, mahdollisuus, että se menettää asiakkaita ja lopulta muuttuu kannattamattomaksi, kasvaa dramaattisesti. Tästä syystä ei ole epätavallista, että kilpailijat seuraavat hinnoittelijan käyttämiä strategioita ja mukauttavat niitä omiin tarkoituksiinsa aina kun se on mahdollista.
Asettaakseen jonkin verran rajoituksia hinnanvalmistajan kyvylle monopolisoida tiettyjä markkinoita monet hallitukset perustavat virastoja, jotka valvovat kaupankäyntiä rajojensa sisällä. Joissakin tapauksissa hintojen tekijää saatetaan estää alentamasta hintoja tasolle, joka ajaisi kaikki muut kilpailijat pois liiketoiminnasta ja jättäisi siten valmistajan monopoliksi, joka hallitsee koko markkinoita. Usein tämäntyyppisten rajoitusten motivaatio perustuu käsitteisiin, joiden avulla kuluttajat voivat aina valita, ja myös edistää kilpailua, mikä puolestaan kannustaa tutkimukseen ja uusien ja parempien tuotteiden kehittämiseen asiakkaiden kulutukseen.