Mikrotalous on johdettu kreikkalaisesta termistä “mikro”, joka tarkoittaa “pieni”, ja taloustiede, äidin kurinalaisuus. Se on taloustieteen osa -alue, joka pyrkii ymmärtämään, miten yksilöt, kotitaloudet tai kuluttajat sekä yritykset tai tuottajat päättävät kohdistaa rajalliset voimavaransa ja miten he päätyvät näihin päätöksiin järkevästi. Sovellettu mikrotalous on yksinkertaisesti mikrotaloudellisten käsitteiden käyttö tuottajien ja ostajien käyttäytymisen ymmärtämiseksi. Suuremman mittakaavan vastine, makrotalous, tunnetaan parhaiten siitä, että se käsittelee kaiken taloudellisen toiminnan kokonaismäärää maassa, joten se koskee kansakunnan kokonaisvarallisuutta.
Soveltavassa mikrotaloustieteessä kurinalaisuus pyrkii ymmärtämään yritysten ja yksittäisten kuluttajien käyttäytymisen suunnitelmana taloudellisesti motivoituneesta kulutuksesta laajemmassa mittakaavassa. Loppujen lopuksi loppukuluttajien prioriteetit ja toiveet määräävät, mitä he ostavat, ja kun ne saavuttavat kriittisen massan, vaikuttavat siihen, mitä tuotetaan ja mitä resursseja kulutetaan. Jos esimerkiksi kotitaloudet ja loppukuluttajat haluavat hampurilaisia, ravintolat tekevät hampurilaisia ja ostavat raaka -aineet niiden valmistamiseksi. Viljelijöitä puolestaan kannustetaan kasvattamaan karjaa ja he käyttävät tarvittavat varat kysynnän täyttämiseen.
Kysynnän ja tarjonnan laki on soveltavan mikrotalouden ydin. Kaikki muut tekijät pysyivät vakaina, hintojen nousu vähentää kysyntää, koska joillakin ostajilla ei enää ole varaa kyseiseen tuotteeseen. Jos hinnat nousevat tarpeeksi, markkinoille tulee enemmän tuottajia, jotka ovat innoissaan mahdollisuudesta saada lisää tuloja. Esimerkiksi vuoden 2011 lopulla kullan hinta kaksinkertaistui muutamassa viikossa osittain taloudellisen epävarmuuden vuoksi Atlantin molemmin puolin. Tämän vuoksi kannattaa avata aiemmin lepotilassa olevia kaivoksia, ja jopa jalometallin kaivaminen voi kokea elpymistä.
Sovelletut mikrotaloudelliset mallit olettavat aivan oikein, että massamarkkinoilla on tarpeeksi tuloja toimeentulotavaroille ja jopa joillekin harkinnanvaraisille ostoille. Vuoden 2011 lopulla Yhdysvallat ja euroalueen teollisuusmaat kärsivät kuitenkin hitaasta taloudesta jo neljättä vuotta peräkkäin. Hallitukset jäivät tarpeeseen hillitä uussosialismin jatkuvia alijäämiä ja halun tulla nähdyksi auttamaan sekä tuottajia että kuluttajia. Tämä ei tarkoita sitä, että mikrotalous olisi pettänyt päättäjiä. Loppujen lopuksi ihmiset jatkoivat syömistä, juomista, leikkimistä ja matkustamista, joskin ehkä varovaisemmin.