Maksukyky on rahoitustermi, joka liittyy yksilön kassavirtaan lainojen takaisinmaksussa. Toinen yleisesti liittyvä määritelmä on korkean tulotason yksilöiden kyky maksaa enemmän veroja. Molemmat käsitteet liittyvät sekä henkilöiden että yritysten kassavirtatilanteisiin. Ensimmäisessä skenaariossa pankit ja lainanantajat arvioivat, kuinka hyvin lainanottaja pystyy maksamaan takaisin lainaan liittyvän periaatteen ja koron. Tämä arviointi ja päätös tulee lainahakemusprosessista, jossa pankit ja lainanantajat tarkastelevat luottotietoja ja kassavirtaa. Jälkimmäinen keskittyy tulojen uudelleenjakoon valtion verotuksen kautta.
Rahan lainaaminen antaa yksityishenkilöille ja yrityksille mahdollisuuden ostaa suuria tai arvokkaita dollareita, kun niillä ei ole riittävää kassavirtaa. Yksilöitä rajoittavat henkilökohtaiset tulot, kun taas yrityksillä on rajoituksia, jotka liittyvät myyntituloihin ja voittoon liiketoiminnan kulujen jälkeen. Maksukyky on tärkeä lainaa otettaessa, sillä pankit ja lainanantajat lisäävät riskiä lainatessaan rahaa. Jos lainanottajat eivät pysty maksamaan saldoa takaisin, rahoituslaitos todennäköisesti menettää lainan maksukyvyttömyystilanteessa ja joutuu ottamaan takaisin omaisuuden sen sijaan, että ansaitsisi lainasta korkotuloja.
Verotuksen osalta maksukyky on uudelleenjako-käsite, jossa köyhempiä tai pienituloisia yksilöitä ja perheitä säästetään raskaalta verorasitukselta. Tämä johtaa lopulta siihen, että korkeatuloiset kantavat enemmän verotaakkaa. Teoriassa tämä jakaa vaurauden uudelleen, koska varakkaiden yksilöiden ja perheiden on erotettava rahansa maksamalla ne hallitukselle. Köyhät ja pienituloiset veronmaksajat voivat pitää rahansa ja suorittaa uudelleenjaon. Nämä veronmaksajat voivat myös saada hyvityksiä, veronpalautuksia, tukia tai muita valtion rahoittamia etuja maksukyvyn kautta.
Varallisuuden uudelleenjako verotuksen avulla on tyypillistä sosialismin suosivissa kansakunnissa tai talouksissa, vaikka myös kommunistisilla talouksilla on näitä piirteitä. Sosialistinen talous pyrkii saamaan aikaan tasa -arvon tunteen kansalaisten keskuudessa. Sen sijaan, että pieni ryhmä korkean tulotason yksilöitä tai perheitä hallitsisi taloutta, sosialismi pyrkii kasvattamaan köyhempiä veronmaksajia hallituksen ohjelmien avulla.
Maksukyvyllä on aluksi lyhytaikaisia etuja, koska se mahdollistaa pienituloisten veronmaksajien pitää enemmän rahaa. Tämä lisää kulutusta tästä väestörakenteesta ja vauhdittaa tavaroiden ja palvelujen tuotantoprosessia paikallisessa taloudessa. Tällä käsitteellä on kuitenkin myös haittoja. Esimerkiksi rahan ottaminen pois suurituloisilta veronmaksajilta-jotka ovat yleensä yrittäjiä ja työpaikkojen tuottajia-eivät kykene tukemaan taloutta kollektiivisilla liiketoimillaan.