Yhtiöjärjestyksillä tarkoitetaan asiakirjaa, joka jokaisen yrityksen tulee olla tallessa. Tämä asiakirja on lähinnä yrityksen perustuslaki. Usein yrityksen perustajan laatima asiakirja hahmottaa yrityksen tarkoituksen ja tavan toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Yhtiöjärjestyksissä ei vain kuvata, mitä yritys aikoo tehdä, vaan näissä asiakirjoissa myös yleisesti, mitä yritys ei tee olemassaolonsa aikana. Asiakirjan yksittäisiä ehtoja tai lausekkeita kutsutaan myös säännöiksi.
Yrityksen sääntöjä voidaan vaatia, kun yritys haluaa liittyä. Vaikka näin ei olisi, tällaiset asiakirjat ovat vakiomuotoisia. Yrityksen sääntöjä ei yleensä jätetä millekään valtion virastolle, mutta jos ne jätetään, niistä tulee todennäköisesti julkisia. Useimmissa tapauksissa näitä asiakirjoja käytetään sisäisesti, ja niitä käytetään ja jaetaan yksityisten yhteisöjen, kuten mahdollisten sijoittajien tai rahoituslaitosten, kesken.
Nämä asiakirjat voivat olla yhtä lyhyitä kuin yksi sivu tai ne voivat olla hyvin pitkiä. Pitkät yhtiöjärjestykset ovat yleensä merkki siitä, että yritys on tai aikoo tulla erittäin suureksi. Yhtiöjärjestyksen asiakirjojen sisältö vaihtelee yhtiöittäin. On kuitenkin joitain tavaroita, jotka yleensä löytyvät tällaisista asiakirjoista. Aluksi säännöt sisältävät lähes aina yrityksen tunnistetiedot, kuten yrityksen nimen ja yhteystiedot.
Siinä kuvataan yleensä myös yhtiössä mukana olevien henkilöiden, kuten osakkeenomistajien ja virkamiesten, oikeudet ja valtuudet. Asiakirjassa on yleisesti mukana erilaisia osakkeenomistajatietoja. Tämä sisältää osakkeiden tyypit ja julkistettavat määrät. Tiedot osakkeenomistajien kokouksista, kuten sijainti, tiheys ja puheenjohtajuus, sisällytetään todennäköisesti.
Myös virkamiesten arvonimet ja palkkiot sekä sääntöjen muuttamisprosessi voidaan hahmotella. Sääntöjä laadittaessa tarkoituksena on yleensä, että yksityiskohdat soveltuvat organisaation olemassaoloon. Siksi on yleensä tarpeen selkeästi hahmotella, miten perustavanlaatuiset muutokset käsitellään.
Jotkut yritykset voivat kehittää sääntöjään tyhjästä. On kuitenkin myös tavallista käyttää ohjelmistoja, malleja ja näytteitä tällaisten asiakirjojen laatimiseen. Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen käyttää asianajajaa tähän tehtävään. Riippumatta siitä, miten asiakirja on luotu tai kuka sen on luonut, sen hyväksyminen on yleensä ryhmäpäätös. Monissa tapauksissa hallitus äänestää ehdotetun ehdotuksen puolesta tai vastaan.