Termiä “sotalaatikko” käytetään kuvaamaan suurta omaisuusvarantoa, erityisesti likvidejä varoja, kuten rahaa. Koska nämä varat ovat nestemäisessä muodossa, ne ovat heti saatavilla tarvittaessa. Sotalaatikoita esiintyy yleisimmin rahoitusalalla, jossa yritykset haluavat varmistaa, että heillä on valmiita varoja vihamielisen vallankaappausyrityksen sattuessa. Kansakunta voi myös yrittää rakentaa sotarintunsa rahoittaakseen sotilaallisia toimia ja muita poliittisia liikkeitä.
Tämä lause viittaa suuriin arkkuihin, joissa rahaa ja tavaroita kerran kuljetettiin. Sodan käyminen maksaa paljon rahaa, ja sen seurauksena monet kansakunnat varaavat historiallisesti varoja konfliktien mahdollisiin tilanteisiin. Ei myöskään ole harvinaista, että kansakunta yrittää löytää keinoja kerätä rahaa hiljaa, kun se valmistautuu konfliktiin. Kun kansakunnat alkavat kerätä likvidejä varoja, huolestuneet tarkkailijat saattavat ehdottaa luovansa sotalaatikon vihamielisellä tarkoituksella.
Yritysmaailmassa yritys, joka valmistautuu yritysostoon, kokoaa sotalaatikon tehdäkseen haltuunotosta houkuttelevamman yritykselle, jota se yrittää komentaa. Varmistamalla haltuunsa käteisvaroja yritysostoa varten yhtiö voi pystyä neuvottelemaan paremmasta sopimuksesta kuin se voi optio -oikeuksilla ja vähemmän sujuvilla pääomamuodoilla. Yritysostot ovat yleensä erittäin pääomavaltaisia tapahtumia, koska yritysten on hankittava enemmistöosuus toisessa yrityksessä saadakseen tosiasiallisen määräysvallan, ja tämä voi tulla melko kalliiksi, varsinkin jos yrityskauppa julkistetaan; tämä voi aiheuttaa kiireen yhtiön osakkeisiin.
Jotkut yritykset haluavat myös ylläpitää suuria sotalaatikoita suojautuakseen haltuunotolta. Jos yritys haluaa välttää haltuunottoa, se voi käyttää sotarintarahastoja ostaakseen omia osakkeitaan, jolloin se hallitsee yrityksen, joka saattaa yrittää salaa ostaa enemmistön. Kun yritykset harkitsevat vihamielisiä yritysostoja, niillä on taipumus pyrkiä saamaan tietoa tavoitteidensa käytettävissä olevista varoista; suurta sotalaatikkoa voidaan pitää suurena masennuksena.
Vaikka tätä termiä käytetään yleisesti suuryrityksiin ja hallituksiin, ei ole mitään syytä, etteikö tavallisilla kansalaisilla pitäisi olla sotarinnat, vaikka niihin sisältyvät varat voivat olla paljon pienempiä. Likvidien varojen varaaminen hätätilanteisiin on varovainen taloudellinen käytäntö, ja se voi varmistaa, että varoja on aina saatavilla myös katastrofitilanteessa.