Mikä on Beret?

Beretti, nimi, joka tulee sanasta “korkki”, on reunaton, löysä hattu, joka on yleensä valmistettu käsin neulotusta tai huovutetusta villasta. Tämä hattu – tai korkit, jotka olivat hyvin samankaltaisia ​​- voidaan jäljittää muinaisiin aikoihin, mutta nykyaikaiset versiot liittyvät usein Euroopan Baskimaan alueeseen. Tähän päivään asti baski -baretin muotoilua pidetään standardina, jolla kaikkia muita verrataan. Tämä korkki liittyy läheisesti armeijan päähineisiin.

Kun barettistä tuli suosittu 19 -luvulla, ranskalaiset hattujen suunnittelijat muuttivat tyyliä hieman. Tyypillisessä baski- tai ranskalaisessa baretissa keinonauha mitataan käyttäjän päätä vasten sopivan istuvuuden saavuttamiseksi. Villahuopa voidaan värjätä eri väreillä perinteisestä mustasta viininpunaiseen valkoiseen. Hattu itsessään on löysä, pitkänomainen korkki. Baretin käyttäjä lakaisee korkin yleensä toiselle puolelle ja luo tyylikkään epävirallisen linjan.

Barettista tuli eräänlainen tavaramerkki Böömin ranskalaiselle kulttuurille 20-luvun puolivälissä. Ranskalaiset taiteilijat, runoilijat ja muut vapaamieliset asukkaat ottivat sen vastakulttuurisen tunnistamisen symboliksi. 1960 -luvulla hattu nousi jälleen muotituotteeksi, esillä näkyvästi Faye Dunawayn hattu elokuvassa Bonnie ja Clyde.

Barettien yhdistämisellä armeijan univormuihin on erittäin pitkä historia, mutta nykyaikainen käyttö voidaan jäljittää Carlist Wars -tapahtumiin Espanjassa 1830 -luvulla ja Chasseurs Alpinsin ranskalaiseen aseeseen 1880 -luvulla. Ison -Britannian armeija tilasi muutetun baretin erikoisjoukkojen käyttöön vuonna 1918. Jopa sissitaistelijat, kuten Che Guevara, ottivat baretin käyttöön päähineenä.

Maailman suurimmat barettien asiakkaat ovat nykyään todennäköisesti sotilasjärjestöjä. Yhdysvaltain armeijalla on edelleen eliitin erikoisjoukkojen yksikkö, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti vihreänä baretina. Itse asiassa monet kansainväliset armeijat käyttävät erilaisia ​​baretin värejä erottaakseen itsensä taistelukentällä.

Yhdysvaltain armeijan päätös 1990 -luvulla korvata vakiomalliset ”ballcap” -päänsuojat baretin muotoon kohtasi aluksi jonkin verran vastustusta, mutta siitä on nyt tullut hyväksytty käytäntö. Virallisen armeijan koulutuskäsikirjan mukaan jokaisen rekrytoidun tulisi viettää keskimäärin kaksi päivää barettinsä asianmukaiseen sotilaalliseen tehtävään. Tämä tarkoittaa savukkeensytyttimen käyttöä vieraiden villakuitujen polttamiseen, kertakäyttöistä partakonetta kaikkien ”sumujen” poistamiseen ja lämpimän veden liotusta baretin istuvuuden mukauttamiseksi.