Kirjanpidollisessa terminologiassa normaali saldo viittaa sellaiseen saldoon, jota pidetään normaalina tai odotettuna kullekin tilityypille. Se voi olla joko velkasaldo tai luottosaldo. Omaisuus- ja kulutileillä normaali saldo on velkasaldo. Vastuu-, pääoma- ja tuototileillä normaali saldo on luottotase.
Se, onko normaali saldo luotto- vai velkasaldo, määräytyy sen mukaan, mikä lisää kyseisen tilin saldoa. Sellaisenaan käteistilillä mikä tahansa veloitus lisää kassatilin saldoa, joten sen normaali saldo on veloitus. Sama pätee kaikkiin kulutileihin, kuten yleiskustannustiliin. Sitä vastoin luotto, ei veloitus, kasvattaa tulotiliä, joten tämän tyyppisellä tilillä normaali saldo on luottotase.
Kaikki tämä on perus- ja tervettä järkeä kirjanpitäjille, kirjanpitäjille ja muille taseen tutkimisessa kokeneille, mutta se voi saada maallikon raapimaan päätään. Normaalien saldojen ymmärtämiseksi on ensin tunnettava kirjanpitotermit, kuten veloitukset, hyvitykset ja erityyppiset tilit. Periaatteessa, kun kirjanpidon perusterminologia on opittu ja ymmärretty, normaali saldo kullekin toimialalle muuttuu toiseksi.
Jokaisella liiketapahtumalla, kuten myynnillä, ostolla tai maksulla, on joko veloitus- tai luottoarvo. Yleensä sillä on veloitusarvo, jos se merkitsee velkojen vähenemistä tai varojen lisäystä. Samaan aikaan tapahtumalla on luottoarvo, jos se merkitsee velkojen lisääntymistä tai varojen vähenemistä. Tapahtuman tulee vastata vain velkaa tai luottoa, ei koskaan molempia samanaikaisesti. Yleisesti ottaen veloitukset ovat yrityksessä toivottavampia kuin luotot.
Pääkirjassa tai missä tahansa muussa kirjanpitopäiväkirjassa näkyy aina sarakkeet, joissa on merkintä “veloitus” ja “luotto”. Veloitussarake on aina hyvityssarakkeen vasemmalla puolella. Veloitus- ja hyvitysarakkeiden vieressä on yleensä saldosarake. Tähän sarakkeeseen kirjataan veloitus- ja hyvityserot. Jos veloitus on suurempi kuin luotto, syntyvä ero on veloitus, ja tämä luetellaan numeerisena lukuna. Jos luotto on suurempi kuin veloitus, ero on hyvitys, ja tämä kirjataan negatiiviseksi numeroksi tai kirjanpitotyylissä suluissa olevaksi numeroksi, kuten esimerkiksi (500). Jos saldon sarakkeen merkintä on siis 1,200, tämä tarkoittaa velkasaldoa. Jos se näkyy (5000), tämä on luottosaldo. Kuten mainittiin, normaalit saldot voivat olla joko luotto- tai velkasaldoja tilityypistä riippuen.
T-tili on erityinen ja perustyökalu, jota kirjanpitäjät käyttävät myös tapahtumien analysointiin. Siinä on tavalliset veloitus- ja hyvitysarakkeet vasemmalla ja oikealla puolella. Mutta sillä ei ole saldosaraketta eikä edes päivämääräsaraketta, joka tavallisesti löytyy muista kirjanpitotietueista. Se, onko sillä luottotase tai velkasaldo, voidaan määrittää sen perusteella, missä saldo on kirjoitettu: vasemmassa sarakkeessa velkasaldo ja oikeassa sarakkeessa saldosaldo.