Asetus määritellään yleensä ihmisen käyttäytymistä sääteleväksi sääntöksi tai rajoitukseksi. Sääntö W on Yhdysvaltain keskuspankin vahvistama ohje, joka asettaa ehdot ja ohjeet rahoituslaitoksille, kuten pankeille, ja niiden rahoitustransaktioille tytäryhtiöiden kanssa. Tämä asetus koskee kaikkia liittovaltion vakuutettuja rahoituslaitoksia. Odotetaan, että laitokset tuntevat ja noudattavat tätä asetusta ja käyttävät sitä hallitakseen kaikkia tapahtumia.
Yhteiskunnassa säädetään erilaisiin tarkoituksiin käyttäytymisen hallinnasta järjestyksen varmistamiseen ja eettisen käyttäytymisen edistämiseen. Yritykset ja rahoituslaitokset tarvitsevat säännöksiä rutiininomaisen liiketoiminnan hallitsemiseksi. Sääntö W on erityinen ohjeistus, joka koskee liittovaltion rahoituslaitosten toimintaa ja niiden taloudellisia suhteita tytäryhtiöihin.
Useimmilla rahoituslaitoksilla on usein useampi kuin yksi tytäryhtiö. Termi sidosyritys voi sisältää kaikki osapuolet, jotka valvovat tai ovat yhteisessä valvonnassa laitoksen kanssa. Tässä tapauksessa määräysvallan katsotaan omistavan yli 25% äänivallasta tai omasta pääomasta.
Liittymien kasvaessa myös tapahtumien monimutkaisuus ja määrä lisääntyvät, mikä johtaa siihen, että näitä vuorovaikutuksia sääteleviä määräyksiä on muutettava ja muutettava. Yhdysvaltain keskuspankkilain 23A ja 23B § ovat säännöksiä, jotka ovat pitkään säätäneet osakkuusyritysten liiketoimia. Asetus W julkaistiin vuonna 2003 näiden säännösten jatkeena.
Sääntö W määrää, että jäsenpankkien väliset liiketoimet täyttävät tietyt ehdot. Tapahtumat yhdelle tytäryhtiölle voivat olla enintään 10% laitoksen varallisuudesta. Kaikkien osakkuuspankkien liiketoimet voivat olla enintään 20% pääomasta. Lisäksi kaikki sidosyrityspankille lainatut luotot on oltava vain vakuudellisia.
Tapahtumiin sovelletaan tiettyjä W säännön mukaisia vaatimuksia ja rajoituksia. Oikeiden sääntöjen noudattamatta jättäminen johtaa seuraamuksiin, kuten rangaistuksiin ja sakkoihin. Tapahtumat on suunniteltava ja tarkistettava etukäteen, jotta varmistetaan, että ne ovat sääntöjen mukaisia. Ne, jotka eivät täytä vaatimuksia aluksi, on järjestettävä uudelleen, kunnes ne täyttävät lainsäädännön vaatimukset.
Rahoituslaitosten rikkomukset W -määräyksessä voivat olla merkittäviä. Siviilioikeudellisia seuraamuksia voidaan soveltaa, jos toimielin katsotaan syylliseksi rikkomuksiin. Tutkimuksessa selvitetään, oliko rikkomus tahallinen vai laiminlyönti, ja määrätyt seuraamukset riippuvat tutkinnan tuloksesta. Jos rikkomuksella todetaan olevan henkilökohtaista hyötyä tai se on vaikuttanut laitoksen taloudelliseen terveyteen, seuraukset voivat olla vakavampia.