Tulo- ja menolaskelma on eräänlainen rahoitusasiakirja, joka on suunniteltu tunnistamaan kaikki tietyn ajanjakson aikana saadut tulomuodot ja dokumentoimaan myös kaikki samaan ajanjaksoon liittyvät maksut tai menot. Sen lisäksi, että sitä käytetään keinona kerätä historiallisia tietoja, on myös mahdollista koota tämäntyyppinen raportti tulevaa kautta varten, ja menojen ja tulojen yhdistelmä perustuu kyseisen ajanjakson toimintaennusteisiin. Kummassakin sovelluksessa ajatuksena on käyttää tietoja tulojen ja menojen välisen tasapainon analysointiin ja määrittää, onko toiminnan tulos liiketoiminnan edun mukaista.
Yksi tulos- ja menolaskelman tavoitteista on luoda työkalu, joka auttaa taloushallintoa. Tätä varten otetaan huomioon kaikki kauden kannalta olennaiset tulot ja menot. Tämä tarkoittaa, että sekä toteutuneet että realisoitumattomat tulot, jotka tiedetään tuolloin, sisältyvät tilinpäätöstietoihin sekä maksetut että maksamattomat velkasitoumukset. On olemassa muutamia poikkeuksia, joita voidaan soveltaa, kuten käyttöomaisuuserän myynnistä saatujen tulojen poissulkeminen tai perintöön liittyvät tuotot tai myynti.
Tulo- ja menolaskelman arvo, joko äskettäin päättyneeltä ajanjaksolta tai tulevan kauden ennusteena, on saada jonkinlainen käsitys yrityksen taloudellisesta hyvinvoinnista. Tämän lähestymistavan avulla voidaan analysoida perustietoja, jotka voivat puolestaan aiheuttaa joitain muutoksia yrityksen tapaan hoitaa velkaa tai käytettävissä olevia resursseja. Voittoa tavoittelevien yritysten lisäksi muut hyväntekeväisyysjärjestöjen ylläpitämät järjestöt, kuten seurat, seurat tai jopa sairaalat, voivat käyttää tätä työkalua tulojen ja velanhoidon välisen suhteen seurantaan.
Parhaissa olosuhteissa tulo- ja menotaulukko osoittaa, että nykyinen eri lähteistä saatavien tulojen määrä on riittävä toiminnan ylläpitämiseen, kun otetaan huomioon parhaillaan hallinnoitavan velan määrä. Vertaamalla kutakin useaan peräkkäiseen ajanjaksoon liittyvää tulo- ja menoilmoitusta voidaan tunnistaa positiivisia tai negatiivisia suuntauksia, joita voidaan arvioida tarkemmin, ja mahdollisesti antaa ideoita siitä, miten yrityksen talous voidaan järjestää paremmaksi. Tämä voi lisätä mahdollisuuksia vahvistaa yrityksen taloudellista asemaa tai ainakin pitää vahinkoa mahdollisimman pienenä jonkin laajemman talouden kääntymisen aikana.