Raportoiva yhteisö on liiketoiminta, joka on velvollinen laatimaan ulkoisia taloudellisia raportteja osapuolille, jotka ovat kiinnostuneita sen toiminnasta, kuten toimittajille ja sijoittajille. Termiä ”kirjanpitoyksikkö” voidaan käyttää samalla tavalla. Tilintarkastajien, myös standardien ja käytäntöjen asettamiseen osallistuvien, keskuudessa keskustellaan raportoivan yhteisön tarkasta määritelmästä. Alan viimeisimmät mielipiteet ovat saatavissa ammattimaisista kirjanpito -organisaatioista.
Raportoivilla yhteisöillä on ns. Riippuvaisia käyttäjiä tai yksilöitä, yrityksiä ja organisaatioita, jotka tarvitsevat pääsyn taloudellisiin tietoihin, mutta eivät ehkä pysty saamaan niitä suoraan. Sijoittajat ovat erinomainen esimerkki; he tarvitsevat tietoa yrityksen menestymisestä, jotta he voivat tehdä sijoituspäätöksen, mutta heillä ei ole pääsyä yrityksen sisäisiin kirjanpitoon. Nämä yhteisöt eroavat myös omistajistaan ja työntekijöistään. Esimerkiksi ruokakauppaketjulla on erillinen talous omistajien ja työntekijöiden rahoista.
Joskus raportoiva yhteisö on erittäin helppo tunnistaa. Julkisesti noteerattu yritys täyttää esimerkiksi perusvaatimukset. Sijoittajien on saatava taloudellisia tietoja, toimittajien on tiedettävä, kuinka hyvin yhtiö voi päättää, tarjoako hän luottoa, ja muiden yritysten on saatava viimeisimpiä tietoja neuvotellakseen kaupoista yrityksen kanssa. Yksityisen yrityksen tapauksessa osa näistä kriteereistä saattaa silti täyttyä; esimerkiksi toimittajien, jotka tarjoavat akreditiota, on tiedettävä, että yritys ei ole suuri riski.
Pienet yritykset ovat hämärämpiä. Pienyrityksen omistajan voi olla vaikeaa erottaa liike- ja henkilökohtaiset varat, varsinkin kun jotkut voivat käyttää henkilökohtaisia varoja, kuten asuntoa, lainojen ja muiden rahoituslähteiden turvaamiseksi. Tämä yhdistää yrityksen ja omistajan ja saa sen näyttämään muulta kuin raportoivalta yhteisöltä. On kuitenkin vielä osapuolia, jotka ovat kiinnostuneita sen taloudellisesta terveydestä ja suorituskyvystä.
Kun yritys luokitellaan raportoivaksi kokonaisuudeksi, sen on laadittava ulkoiset ja julkiset raportit taloudellisesta tilanteestaan. Niiden on täytettävä standardit ja oltava luonteeltaan johdonmukaisia, jotta niitä tarkistavat henkilöt tietävät, että tiedot ovat hyödyllisiä monivuotisissa vertailuissa. Raporttien on oltava pyynnöstä saatavilla osapuolille, joilla on kiinnostusta, ja yrityksen on ehkä myös lähetettävä ne tietyille ryhmille, kuten osakkeenomistajille, joilla on oikeus saada yhtiöstä vuosikertomus niiden käytöstä sijoituspäätösten tekemisessä.