Maailma on liitetty globaaliin talouteen useista tekijöistä ja monista syistä. Termiä globalisaatio käytetään usein keskusteltaessa tästä yhteydestä. Maailmantaloudessa maat yhdistävät muiden talouksien piirteitä omiin omiinsa ja ovat yhä riippuvaisempia toisistaan talouskasvun kannalta.
Maailmantalous alkoi 1800 -luvulla, kun ihmiset alkoivat käyttää mineraalivaroja kasvien sijasta energian ja raaka -aineiden ensisijaisena lähteenä. Ennen vuotta 1800 kasvit ja eläimet olivat elintarvikkeiden, työvoiman, polttoaineen ja kuitujen ensisijainen lähde. Koska energiankäyttö määriteltiin kerralla kasvatettavan määrän mukaan, se rajoitti suuresti tuotantoa ja energiavirtaa.
Kun mineraalivarat alkoivat käyttää, nämä energiarajat poistettiin. Maasta itsestään oli vedettävä rajattomasti näennäinen määrä. Tämä energia oli tehokkaampaa ja siinä oli runsaasti tilaa laajentua uusiin tekniikoihin. Aluksi se oli myös halvempaa käyttää. Tämä näytti olevan täysin myönteinen muutos, koska aikaisemmin energian tuottamiseen käytetty maa voitaisiin nyt vapauttaa ruoan tuottamiseen, kun taas halvemmat fossiiliset polttoaineet alensivat valmistus- ja kuljetuskustannuksia.
Maat, jotka eivät käyttäneet tätä uutta tekniikkaa, jäivät heti suuresti jälkeen niistä. 1900 -luvun alkuun mennessä hallitsevat maat, jotka hallitsivat 2/3 maailman taloudesta, olivat Britannia, Yhdysvallat, Saksa ja Ranska. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat maat kävivät kauppaa näiden tehokkaampien maiden kanssa saadakseen osan löyhästi virtaavasta pääomasta. Tämä mineraali- ja fossiilisten polttoaineiden kauppa sekä kuljetuksen ja viestinnän helppous alkoivat yhdistää maailmaa ennennäkemättömällä tavalla. Tehokkaat maat, joilla on vähän luonnonvaroja, olivat riippuvaisia taloudellisesti pienemmistä maista toimittamaan juuri sitä materiaalia, joka teki niistä ensin tehokkaita.
Maailmantaloutta laajennettiin koko 20 -luvun lopulla Internetin ilmaantumisen, kaupan esteiden vähenemisen ja pääomasijoitusten lisäämisen vuoksi. Maat kävivät kauppaa velkojen kanssa keskenään sekä valtion tasolla että yksittäisinä yrityksinä, kuten pankeina ja rahoituslaitoksina. Internet mahdollisti myös helpomman kaupankäynnin ulkomaisilla pörsseillä.
21. vuosisadan alkuun mennessä maailmantalous oli yhteydessä suuriin pääomavirtoihin. Tavarat ja palvelut voitaisiin viedä ja tuoda. Työvoimaa vietiin maihin, jotka pystyivät tarjoamaan kilpailukykyisempiä tuotantokustannuksia, tai tuotiin maahanmuuton kautta. Pääoma sijoitettiin maailmanlaajuisten osakemarkkinasijoitusten tai velkapörssien kautta.
Maailmantalouden myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista käydään vilkasta keskustelua. Ne, jotka tukevat globalisaatiota, väittävät, että se jakaa vaurautta kaikille ja edistää kilpailua ja siten parempia tuotteita. Antiglobalistit sanovat, että se aiheuttaa fyysistä vahinkoa ympäristölle ja aiheuttaa suuria inhimillisiä kustannuksia, kuten työttömyyttä ja köyhyyttä. Tulevaisuuden on vielä osoitettava, kumpi puoli on oikeassa.