Rahaston kirjanpito on eräänlainen kirjanpitostrategia, joka keskittyy enemmän vastuuvelvollisuuteen kuin voittojen syntymisen seurantaan. Tätä erityistä lähestymistapaa kirjanpitoon käyttävät usein yritykset, jotka eivät keskity kannattavuuteen, kuten voittoa tavoittelemattomat järjestöt tai valtion virastot ja palkkiot. Yksi tämän menetelmän pääpiirteistä on useiden pääkirjojen käyttö, jotka dokumentoivat yhteisöön tulevien varojen kulun ja käytön ilman painotusta voittojen seurantaan.
Rahaston kirjanpidon yleinen tehtävä on osoittaa, mihin rahaa käytetään. Tämä korostus on yksi syy useiden pääkirjojen ylläpitoon eikä yksittäiseen pääkirjaan sisältyvien itsetasapainottavien tilien sijaan, kuten on yleistä voittoa tavoittelevien yhteisöjen kohdalla. Jokainen kirjanpito seuraa resurssien vastaanottamista ja maksamista, kun ne liittyvät toimintoihin, jotka liittyvät tiettyyn voittoa tavoittelemattoman yhteisön ylläpitämään hankkeeseen tai rahastoon. Kirjanpitoa varten jokainen yksittäinen kirjanpito tai rahasto on sovitettava yhteen itsensä kanssa, ja siinä on oltava yksityiskohtaiset raportit, jotka tukevat rahaston nykyistä saldoa. Kaikkia eri rahastoihin liittyviä raportteja käytetään tukitietoina kumulatiiviselle raportille, joka annetaan organisaation jäsenten ja sen johtajien saataville.
Rahaston kirjanpidossa kaikki lahjoitukset tai varoista, jotka on saatu apurahoista tai avustuksista, kirjataan suoraan rahoittajan nimeämään kirjanpitoon tai rahastoon. Siellä kaikki kyseiseen hankkeeseen liittyvät menot vähennetään taseesta. Tämän järjestelyn ansiosta voittoa tavoittelemattoman organisaation on erittäin helppo raportoida toiminnastaan äänestäjilleen ja myös kaikille julkisyhteisöille, joiden tehtävänä on valvoa voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen toimintaa.
Rahaston kirjanpitomenetelmä voi olla erittäin tehokas, kun raportit on lähetettävä useammalle kuin yhdelle valtion virastolle. Jos esimerkiksi paikallisesti toimiva hyväntekeväisyysjärjestö saa avustuksen, jonka tarkoituksena on tarjota aterioita sulkijoille, antelias lahjoitus kodittomien turvakodin tukemiseen ja apuraha koulun jälkeisen ohjelman toteuttamiseen, kukin näistä hankkeista todennäköisesti kaatuu toisen valtion viraston lainkäyttövaltaan. Luomalla ja ylläpitämällä pääkirjaa kullekin hankkeelle on mahdollista aina antaa jokaiselle valvontaelimelle kirjanpito siitä, mitä on tehty kunkin ohjelman tukemiseen saaduilla rahoilla. Rahaston kirjanpidon avulla paikallinen hyväntekeväisyysjärjestö noudattaa edelleen toimintaansa sallivia määräyksiä ja voi osoittaa, että vastaanotetut varat käytetään määritellyllä tavalla.