Vahingonkorvauskustannukset ovat kaikki kulut, jotka vakuutusyhtiölle aiheutuu siitä, että heidän on tutkittava korvausvaatimus. Esimerkiksi kun vakuutushakemus jätetään, säätäjän on yleensä tutkittava omaisuusvahinko ja todisteet henkilövahingosta selvittääkseen korvaussumman. Asianajajan korvaus ja oikeudenkäyntikulut ovat myös mahdollisia, jos syntyy oikeusriita.
Yksi yleinen esimerkki vahingonkorvauskuluista on kustannukset, jotka aiheutuvat säätäjän lähettämisestä tutkimaan korvausvaatimuksessa ilmoitetut vahingot. Ennen kuin vakuutusyhtiöt suorittavat maksuja, niiden on selvitettävä, minkä tyyppinen vahinko on tapahtunut, ja arvioitava keskimääräiset kustannukset sen korjaamiseksi. Esimerkiksi kun vakuutettu autoilija osuu toiseen autoon ja todetaan syylliseksi, autoilijan vakuutusyhtiö haluaa varmistaa, että korvausvaatimus on todella pätevä. Yhtiö ei halua maksaa vahingoista, joita ei tapahtunut onnettomuuden seurauksena.
Osa säätimen tehtävistä on kuulustella vaurioituneen auton omistajaa mahdollisista ennen onnettomuutta tapahtuneista vaurioista. Hän voi verrata onnettomuusraporttia ja vaatia tietoja silmämääräisen tarkastuksensa tuloksiin. Säätäjä ei välttämättä ole puolueellinen vakuutusyhtiötä kohtaan, vaan haluaa varmistaa, että molempia osapuolia kohdellaan tasapuolisesti. Käyttämällä esimerkkiä vaurioituneesta ajoneuvosta säätölaite tekee ratkaisun, joka perustuu vakavuuteen ja kyseisen ajoneuvotyypin korjaamiseen liittyviin keskimääräisiin kustannuksiin.
Aina on mahdollista, että hakija ei ole tyytyväinen vakuutusyhtiön sovitustarjoukseen. Kantaja voi päättää haastaa yrityksen oikeuteen, jos hän katsoo, että hänellä on hyvät mahdollisuudet saada korkeampi summa tuomarilta tai valamiehistöltä. Henkilövahinkoja ja törkeää huolimattomuutta koskevat kanteet aiheuttavat todennäköisemmin oikeudenkäynnin ja siten oikeudenkäyntikuluja.
Kun vakuutuskanne päätyy oikeuteen, yhtiöllä voi olla erillinen korvauskulut asianajajalle tutkijan lisäksi. Todennäköisesti tulee olemaan oikeudenkäyntikuluja ja mahdollisesti ulkopuolisia konsultteja, jotka on otettava mukaan. Mitään sovintoja, jotka tuomari on päättänyt oikeudenkäynnin tuloksena, ei lasketa korvausvaatimuksiksi.
Vakuutusyhtiö voi halutessaan ylläpitää aktiivista vahinko -osaston ulkopuolisten konsulttien luetteloa. Jos jotakin näistä konsultteista säilytetään säilytysperusteisesti, tämä katsotaan myös korvauskuluksi. Vaikka ne maksettaisiin tarpeen mukaan, konsultin toiminta on yksi korvauksen maksamiseen liittyvistä kustannuksista.