Heijastusreitti on eräänlainen hermoreitti, joka liittyy refleksin välittämiseen. Refleksit ovat tahattomia reaktioita, jotka tapahtuvat vastauksena ärsykkeisiin. Ne ohittavat usein aivot kokonaan, jolloin ne voivat tapahtua hyvin nopeasti, vaikka aivot saavat tietoa refleksistä sen tapahtuessa. Kehossa on useita erilaisia refleksireittejä. Potilailla, joilla on tietyntyyppisiä neurologisia häiriöitä, nämä reitit häiriintyvät ja potilaalle kehittyy epänormaaleja refleksivasteita.
Klassinen esimerkki refleksireitistä näkyy polvessa. Kun polvisuojuksen oikeaa kohtaa napautetaan, se laukaisee refleksin. Ärsykkeen signaalit välittyvät selkäytimeen refleksireittiä pitkin, ja selkäydin aktivoi motoriset neuronit aiheuttaen jalan potkaisevan ulos. Potilaan aivot eivät osallistu näiden tietojen käsittelyyn tai potkaisusignaaliin, vaikka se saa aistitietoa varoittaakseen siitä, että polvea kosketettiin ja jalka potkaistiin ulos.
Aivojen välttäminen mahdollistaa refleksien esiintymisen hiusten laukaisimessa. Ärsykkeet ja reaktiot voivat olla niin läheisesti yhteydessä toisiinsa, että ihmiset ovat tietämättömiä, kunnes refleksi on jo tapahtunut. Refleksit on suunniteltu tarjoamaan hyvin erityinen suoja keholle vastauksena tavallisiin ärsykkeisiin. Ärsykkeen tietoinen käsittely ja vasteen määrittäminen kestää liian kauan, mikä saattaa altistaa kehon riskeille. Heijastusreitti on pikakuvake.
Kun refleksireitti vaurioituu jollakin tavalla, kuten voi tapahtua, jos hermot katkaistaan, puristetaan tai demyelinoidaan, refleksi häiriintyy. Potilaalla ei ehkä ole lainkaan refleksejä, hidas refleksi tai epänormaali refleksi. Tämä voidaan havaita rutiininomaisessa neurologisessa tutkimuksessa, jossa potilas altistuu ärsykkeille ja vasteet merkitään muistiin. Jos potilas reagoi epänormaalisti, lisätesteillä voidaan saada lisätietoja muutetun refleksin alkuperästä. Näitä tietoja voidaan käyttää diagnoosin laatimiseen.
Tieteellisiä tutkimuksia, joissa kartoitetaan refleksireittejä, on tehty, jotta tutkijat voivat ymmärtää, miten refleksit toimivat, ja oppia polkuja, joita aistitieto kulkee refleksin kohdalta ja takaisin. Näitä tutkimuksia on sovellettu myös ihmisiin, joilla on epänormaaleja refleksejä nähdäkseen, missä signaali menee pieleen tai puuttuu. Tätä voidaan käyttää auttamaan lääkäreitä diagnosoimaan potilaat tarkasti, kun he ovat sairaalassa tai klinikalla epätavallisilla refleksivasteilla.