Arvonlisävero tai arvonlisävero on vero, jota peritään useissa maissa, etenkin Euroopassa. Se on samanlainen kuin myyntivero, mutta sitä sovelletaan valmistus- ja toimitusketjun kaikissa vaiheissa eikä pelkästään kuluttajalle myytäessä. Joillakin tavaroilla on erityinen arvonlisäverovapaus. Joillekin kokonaisille yrityksille on myös saatavana joitakin vapautuksia arvonlisäverosta.
Arvonlisäveroa peritään yleensä aina, kun tavaroita ja palveluita myydään, olipa kyse sitten kuluttajalle tai yritykselle. Yritys, joka joutuu maksamaan arvonlisäveron myynnistään, voi vaatia hyvitystä arvonlisäverokomponentille kaikista rahoista, jotka se on käyttänyt tavaroihin ja palveluihin. Tämän hyvityksen seurauksena myyjä maksaa kustakin myynnistä arvonlisäveron vain saamansa voiton eli arvonlisäyksen perusteella. Esimerkiksi tuolinvalmistaja voi ostaa puuta, muuttaa sen tuoliksi ja myydä tuolin; hän olisi velvollinen maksamaan arvonlisäveron tuolin myyntituloista, mutta hän voisi vähentää puusta maksetun arvonlisäveron. Arvonlisäverovähennykset lasketaan kaikista tapahtumista tietyn ajanjakson aikana, eikä niitä lasketa kullekin yksittäiselle tapahtumalle.
Monet maat luokittelevat tavarat eri luokkiin, joista jokaisella on eri hinta. Euroopan unionin sisällä maan korkeimman koron on oltava vähintään 15%. Maalla voi myös olla enintään kaksi lisäluokkaa, joista kukin voi olla enintään 5%. Yleisiä esimerkkejä tällaisten luokkien tavaroista ovat kotimainen polttoaine.
Joissakin maissa on luokka, jonka korko on 0%. Maat, joilla oli tämä verokanta, kun Euroopan unioni hyväksyi arvonlisäverolain vuonna 2006, saavat säilyttää nämä luokat, mutta uusia 0 prosentin luokkia ei voida lisätä eikä tuotteita voida lisätä olemassa olevaan 0 prosentin luokkaan. Esimerkkejä joidenkin maiden 0% -luokkaan kuuluvista tavaroista ovat sanomalehdet ja kirjat. Luokkaa 0% ei teknisesti lasketa arvonlisäverovapautukseksi: kirjanpitoa ja hallintoa varten arvonlisäveroa sovelletaan ja kirjataan, mutta maksettava määrä on nolla.
Niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, jotka ovat vapautettuja arvonlisäverovapautuksesta, tapahtumia ei luetella arvonlisäverotileissä ja paperitöissä. Nämä ovat suhteellisen harvinaisia. Joitakin esimerkkejä ovat yleisölle tarjottavat lääketieteelliset palvelut, tietyt vakuutusmuodot ja tietyt koulutuksen muodot.
Toinen pääasiallinen alv -vapautuksen muoto on sellainen, jota sovelletaan joissakin maissa koko liiketoimintaan. Tämä tarkoittaa, että yritys ei veloita arvonlisäveroa asiakkailta, ei maksa ALV -laskua eikä voi vaatia takaisin tavaroihin ja palveluihin käyttämänsä rahan arvonlisäverokomponenttia. Yritys on yleensä vapautettu arvonlisäverosta tällä tavalla, jos sen liikevaihto alittaa tietyn rajan. Tässä asemassa oleva yritys voi joskus valita arvonlisäveron, joten se veloittaa, maksaa ja vähentää arvonlisäveron samalla tavalla kuin yritys, jolla ei ole valinnanvaraa. Se, onko arvonlisäveron kattaminen vapaaehtoisesti taloudellisesti järkevää, riippuu yrityksen myymien tavaroiden tai palvelujen tyypeistä, tavarantoimittajilta ostamista tavaroista ja palveluista sekä vastaavista alv -kannoista.