Testamenttilaskenta on prosessi, jolla taloudellista arvoa asetetaan kuolleen henkilön omaisuudelle. Tämä on osa laajempaa testamenttiprosessia, joka kattaa omaisuuden jakamisen. Tämä voi tapahtua testamentin mukaisesti, tuomioistuimen kiistanalaista testamenttia koskevan päätöksen mukaisesti tai oikeudellisten menettelyjen mukaisesti, kun joku kuolee jättämättä voimassa olevaa testamenttia.
Lause testamentti kirjanpito voi aiheuttaa sekaannusta, koska tässä yhteydessä kirjanpito voi olla sekä verbi että substantiivi. Verbinä se viittaa yksinkertaisesti asiaankuuluvien lukujen valmisteluun, tarkastamiseen ja kokoamiseen. Substantiivina se viittaa valmiiseen asiakirjaan, joka on muodollinen ilmoitus perinnön taloudesta ja ehdotetusta jakamisesta perillisille. Omaisuus on kaikki vainajan jättämät rahat, varat ja rahoitusvelat. Testamentin kirjanpito kohtelee omaisuutta samalla tavalla kuin liiketoimintaa ja sisältää yhteenvedon varoista ja veloista, joka on samanlainen kuin yrityksen taseessa.
Yksi testamentin kirjanpidon päätavoite on antaa kiinteistössä oleva rahamäärä. Tämä summa on perusta kuolleen henkilön toiveiden toteuttamiselle. Esimerkiksi jos testamentissa viitataan kahteen lapseen, jotka saavat kukin 50% henkilön omaisuudesta, kirjanpidon lopullinen luku jaetaan kahdella. Kirjanpidon lopullista lukua käytetään myös tilanteissa, joissa kuollut henkilö jättää kiinteän summan yhdelle perilliselle ja sanoo, että loput menevät toiselle perilliselle.
Testamentin tarkan sisällön määrää yleensä valtion laki. Yleensä se sisältää yksityiskohdat kaikista varoista ja veloista, jotka olivat testamentissa testamentin alkaessa, kuten pankkisäästöt tai sijoitukset. Se sisältää myös tiedot kaikista testamentin toimeenpanijan keräämistä varoista, jotka myyvät omaisuutta. Kirjanpito sisältää myös ehdotetut yksityiskohdat varojen jakamisesta. Ehdotus voi esimerkiksi olla, että yksi perillinen saa kuolleen omaisuuden omistusoikeuden, jolloin omaisuus arvostetaan itsenäisesti ja tämä summa vähennetään perillisen osuudesta omaisuuden kokonaisarvosta.
Testamentin kirjanpidon lakisääteiset vaatimukset edellyttävät, että sen on yleensä valmistettava kirjanpitäjä. Tämä johtuu siitä, että kirjanpitoon liittyvä oikeudellinen, taloudellinen tai muu menettelyvirhe voidaan riitauttaa. Kun kirjanpito julkaistaan, asianomaisille osapuolille annetaan yleensä aika, jonka kuluessa ne voivat vastustaa, ennen kuin varojen jakamisesta tulee oikeudellinen vaikutus.