Valuutakriisi syntyy, kun yhden läänin rahat devalvoituvat nopeasti suhteessa kansainväliseen järjestelmään. Termiä valuuttakriisi käytetään useimmiten, kun keskustellaan taloudesta ulkomaisten sijoittajien näkökulmasta. Valuuttakriisiä kutsutaan joskus myös maksutasekriisiksi, koska se usein kehittyy. Maksutase viittaa tiettyyn maahan saapuvan ja sieltä lähtevän rahan väliseen eroon. Jos maksutase muuttuu vinoon ja maan on maksettava enemmän rahaa kuin se ottaa, se menettää ulkomaisia investointeja.
Valuutan arvon äkillinen lasku, joka liittyy valuuttakriisiin, tapahtuu, kun hallitus sitoo valuutan arvon keinotekoisesti toiseen. Tyypillisesti voidakseen säilyttää tämän arvon valuutalleen sen on yleensä ja joskus käytettävä valuuttavarantojaan – toisin sanoen ulkomaisen valuutan tarjontaa – ostaakseen osan omasta valuutastaan. Tämän menettelyn avulla hallitus voi minimoida inflaation kotimaassa ja pitää saman valuuttakurssin kansainvälisesti.
Kun sijoittajat menettävät luottamuksensa valuuttaan, he vaihtavat sen muuhun omaisuuteen. Valuutta palaa maan kotitalouteen, ja hallitus joutuu käyttämään yhä enemmän valuuttavarantoja oman valuutan ostamiseen ja sen poistamiseen liikkeestä. Valuuttakriisin aikana valuuttavarat käytetään nopeasti. Kun ne ovat uupuneet, seurauksena on talouskriisi.
Jossain prosessin vaiheessa hallituksen on muutettava valuutansa vaihtokurssia tai annettava valuutan “kellua” tai käydä kauppaa vapaasti. Ennakointi jopa vahvistaa meneillään olevaa talouskriisiä, koska ulkomaiset sijoittajat ovat erityisen innokkaita myymään devalvaatioon sidotun valuutan. Kelluvaan valuuttakurssiin siirtyminen voi kuitenkin auttaa taloutta pitkällä aikavälillä vähentämällä toisen äkillisen kriisin todennäköisyyttä.
Viisaasti mainittu esimerkki valuuttakriisistä on vuoden 1994 Meksikon pesokriisi. Meksikolla oli kiinteä valuuttakurssi, joka kiinnitti peson arvon Yhdysvaltain dollariin. Erilaiset poliittiset ja taloudelliset kotimaiset ongelmat saivat sijoittajat myymään pesoaan, mikä ylitti Meksikon hallituksen kyvyn ylläpitää valuuttakurssiaan valuuttavarannoilla. Hallituksen oli pakko irrottaa peson arvo dollarista, mikä aiheutti sen arvon nopean laskun. Yhdysvallat pystyi pehmentämään inflaation iskua ostamalla ylimääräisiä pesoja.