Tarkka korko on prosessi, jolla lasketaan velan korko 365 päivän vuodessa. Tämä on toisin kuin muut menetelmät, jotka voivat perustaa koron muille ajanjaksoille, kuten 360 päivän perusteella. Sen ymmärtäminen, käyttääkö lainanantaja tarkkaa koromallia, on tärkeä ymmärtää, miten tiettyä korkoa sovelletaan erääntyvään saldoon, mikä puolestaan voi auttaa hakijoita määrittämään koron todellisen arvon.
Tarkan koron rakenne on hieman erilainen kuin tavallinen korko. Tavallinen korko perustuu oletukseen, että kalenterivuoden jokaisessa kuukaudessa on 360 päivää. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa koron soveltaminen perustuu XNUMX päivään. Sitä vastoin tarkka korko sallii hakemuksen liittyä kalenterivuoden todellisen päivän määrään eikä keskimääräiseen kuukausipäivään kyseisenä vuonna. Tämän lähestymistavan kannattajat pitävät tämän tyyppistä kiinnostusta tarkempana, koska se perustuu erityispiirteisiin eikä keskiarvon käyttöön.
Tarkan koron ja tavallisen koron ero luo vain pienen suhteen, mutta tästä suhteesta voi tulla varsin merkittävä, kun rahoituslaitoksen myöntämän lainan määrä kasvaa. Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka ostaa käytetyn auton ja rahoittaa sitä kahden vuoden ajan, ei todennäköisesti näe suurta eroa riippumatta siitä, mitä menetelmää käytetään. Samaan aikaan yritys, joka ottaa lainaa uuden pääkonttorin rakentamiseksi, on erittäin kiinnostunut siitä, sallivatko ehdot tavanomaisen tai täsmällisen koron soveltamisen, koska tuosta suuresta lainasummasta maksettu korko on XNUMX kolmekymmentä vuotta voi olla huomattavasti korkeampi riippuen siitä, mitä lähestymistapaa käytetään.
Yleensä täsmällistä korkoa käytetään yleensä sijoituksiin, kuten valtion rahoittamiin joukkovelkakirjalainoihin tai valtion velkasitoumuksiin. Tavallista korkoa käytetään yleisemmin henkilökohtaisilla lainoilla, asuntolainoilla ja yrityslainoilla. Silti lainaus- ja sijoituskäytäntöjä eri maissa koskevat säännöt antavat jonkin verran liikkumavaraa määritettäessä, miten korkoa sovelletaan sijoituksen pääomaan. Tästä syystä on tärkeää määrittää, mikä menetelmä on määritelty liiketointa koskevassa sopimuksessa, ja määrittää, kuinka paljon korkoa tästä seuraa. Tämä lopputulos voi viitata siihen, että samanlaisen sopimuksen etsiminen, joka laskee koron eri menetelmällä, olisi hyvä idea.