Laillinen lainaraja on kokonaissumma, jonka rahoituslaitos voi sitoutua yhdelle lainanottajalle. Tämä sisältää kaikenlaiset rahoituspalvelut, mukaan lukien vakuudettomat lainat, asuntolainat, luottolimiitit ja muut rahoituspalvelut. Valtioneuvoston määräykset, jotka muodostavat perustan tämän laillisen lainarajan laskemiselle, vaihtelevat jonkin verran maasta toiseen, mutta useimmat standardit sisältävät sekä lainanottajan että lainanantajan yleisen taloudellisen tilanteen huomioon ottamisen limiitin todellisen määrän tunnistamiseksi.
Lainanantajille laitoksen kokonaisnettoarvo on erittäin tärkeä laillisen lainarajan tarkan saavuttamisen kannalta. Tämä sisältää käytettävissä olevien varojen sekä minkä tahansa oman pääoman ja sijoitusten sallimisen pankkilaitoksella. Tämäntyyppiset tiedot ovat tärkeitä, koska ne tukevat lainanantajan kykyä noudattaa sitoumuksiaan asiakkailleen, mukaan lukien ne, joille laitos on myöntänyt lainaa tai luottoa.
Laillisen lainarajan laskeminen edellyttää myös sen arvioimista, onko lainanottajan kyky maksaa kaikki velat takaisin lainanantajan kanssa tehdyn sopimuksen ehtojen mukaisesti. Tässä otetaan huomioon luotonantajan käyttämät luottostandardit sovellusten arvioimiseen. Jos hakijalla havaitaan olevan liikaa velkaa, riittämättömät tulot, epätasainen luottotieto tai jokin näiden kolmen yhdistelmä, hän voi muodostaa lainanantajalle kohtuuttoman riskin. Sama hakija voi saada pienemmän lainan tai kiinnityksen, koska alempi luku merkitsisi pienempää riskiä lainanantajalle ja lyhennyksiä, jotka olisivat lainanottajan keinoja.
Useimmissa maissa laillisen lainarajan määrittämiseen liittyvät säännöt luodaan ja pannaan täytäntöön kansallisella tasolla. Tämä auttaa varmistamaan johdonmukaisuuden samantyyppisten lainanantajien kesken ja samalla suojaamaan lainanantajien taloudellisia etuja sekä yksityishenkilöitä ja yrityksiä, jotka hakevat lainaa ja muita rahoitustoimia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tätä prosessia säätelevät määräykset on määritelty vuoden 1989 rahoituslaitoksia koskevassa laissa. Osana tämän ja muiden säännösten tehtävää säännökset asettavat lainanannon enimmäisprosentin kullekin laitostyypille.
On tärkeää huomata, että prosenttiosuus vaihtelee laitoksittain. Säästö- ja lainayhdistykseen sovellettava raja on erilainen kuin pankin tai holdingyhtiön. Niin kauan kuin lainaehdot pysyvät näiden sallittujen enimmäismäärien rajoissa, liiketoimi katsotaan lailliseksi ja sitovaksi, eikä se tunnu lainvastaiselta lainalta.