Negatiivinen varmuus on tarkastajan huomautus, joka osoittaa, että rahoitustilien tarkastuksen aikana ei paljastunut mitään, mikä viittaisi ongelmaan. Tämä ei välttämättä tarkoita, että tileillä ei ole ongelmia, vaan vain sitä, että ongelmia ei havaittu. Negatiivinen varmuus annetaan täydellisen tarkastuslausunnon yhteydessä, jossa keskustellaan havainnoista.
Tarkastuksen aikana tarkastaja pohtii kirjanpitoa selvittääkseen, ovatko ne tarkkoja ja täydellisiä. Osa työstä edellyttää sen selvittämistä, pidettiinkö kirjanpito alan standardien ja käytäntöjen mukaisesti. Se sisältää myös merkkejä väärennöksistä, laiminlyönneistä ja muusta käyttäytymisestä, joka voi viitata petokseen. Tilintarkastajat ottavat huomioon kaiken epätavallisen tuntuisen ja tutkivat sen mahdollisimman perusteellisesti. Kun tutkimus on valmis, voidaan laatia raportti, jossa on lopullinen lausunto.
Negatiivinen varmuus tarkoittaa sitä, että tarkastaja tarkasteli henkilökohtaisesti tiedot eikä löytänyt mitään, mikä nostaisi punaisen lipun. Mitään todisteita petoksista tai kirjanpitovirheistä ei paljastettu, ja esitetty aineisto näyttää olevan paikkansapitävää ja täydellistä. Sitä vastoin myönteisessä varmuudessa tarkastaja viittaisi paljastettuihin erityisiin todisteisiin osoittaakseen, että tarkastettavien tilien kanssa on ongelma.
Tarkastuksen tuloksista kiinnostuneita ovat kirjanpidosta vastuussa olevat henkilöt sekä sijoittajat, sääntelyviranomaiset ja suuren yleisön jäsenet, jotka ovat uteliaita yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Negatiivinen varmuus osoittaa, että tilit näyttävät olevan kunnossa. Tämä voi johtua siitä, että ne ovat todella kunnossa ja niitä on pidetty asianmukaisesti yllä, tai koska petoksia tapahtuu, mutta ne on peitetty niin tehokkaasti, että tarkastaja ei voi tunnistaa sitä tai löytää todisteita, jotka voisivat johtaa petoksen löytämiseen.
Tilintarkastajat ovat erittäin varovaisia lopullisten lausuntojensa muotoilussa, koska he ovat vastuussa tarkastuksen aikana tehdyistä virheistä. He valitsevat käyttämänsä termejä varoen ja dokumentoivat havaintonsa huolellisesti ja selittävät, miten he ovat tulleet tiettyyn johtopäätökseen. Negatiivisen varmuuden saamiseksi tilintarkastaja esittää todisteita siitä, että viittaavia todisteita ei ole, ja hän voi esittää muita mielipiteitä ja ajatuksia valmiissa tarkastuksessa. Nämä tiedot säilytetään arkistossa, ja jos tarkastus oli virheellinen, tilintarkastaja voidaan tutkia sen selvittämiseksi, onko tehty virhe tai onko tarkastaja osallistunut petoksen salaamiseen.