Termi ostovoima voi määritellä hallintoelimelle annetun vallan käyttää taloudellisia resursseja valtion, alueen tai alueen hyväksi. Varoja jaetaan eri osastoille ja ne käytetään sen mukaisesti. Käsite “ostovoima” on tullut enemmän yhteiseksi yleisön valtaan käyttää varallisuutta markkinoilla oleviin tuotteisiin ja palveluihin.
Yleensä jokainen kansalainen, joka ansaitsee säännöllisesti tuloja, voi saada jonkin verran ostovoimaa, joka oikeuttaa hänet ostamaan mitä tahansa keinojensa puitteissa. Kansalaisilla, jotka ovat riippuvaisia perheestään tai hallituksesta taloudellisilla resursseillaan, on myös ostovoimaa. Tästä riippuvaisesta väestörakenteesta 65 vuotta täyttäneillä eläkkeellä olevilla kansalaisilla voi olla vähiten ostovoimaa verrattuna nuoriin. 13–17-vuotiaat teini-ikäiset voivat olla osittain riippuvaisia vanhemmistaan saadakseen korvauksia, mutta he voivat hakea osa-aikaisia ja kesätöitä saadakseen ylimääräistä rahaa.
Markkinoijat ja mainostajat ovat jatkuvasti tarkastelleet kuluttajien suuntauksia selvittääkseen, millä väestöryhmällä on eniten ostovoimaa. Suurimmat väestörakenteet pyrkivät ostamaan eniten, kuten Yhdysvalloissa, vuosina 1946–1964 syntyneillä Baby Boomers -tapahtumilla, 21. vuosisadan vaihteessa nousivat kuluttajien ostovoiman valtakunnassa. Sen lisäksi, että ne olivat Yhdysvaltojen suurin väestörakenne 78 miljoonalla, he olivat myös rikkaimpia, ja heillä oli käytössään 2.1 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD).
Pian Baby Boomersin vallan jälkeen Y -sukupolvi otti vallan. Vuosina 1980–2000 Baby Boomersilta syntynyt Y-sukupolvi oli hyvin hoidettu, sillä oli enemmän korvauksia ja enemmän vaikutusta kotitalouksien ostoihin. Tällainen oli Y -sukupolven ostovoima, joka vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa raportoitiin, että tällä väestöllä oli 81 prosenttia vaikutusvaltaa perheensä vaatetusvalintoihin ja 52 prosenttia autoihin. Markkinoijat, jotka kohdistuivat ensisijaisesti vanhempiin ja ikääntyvään väestöön, alkoivat mukauttaa menetelmiään ja kohdistaa nuorempiin väestöihin.
Sekä markkinoijat että mainostajat ovat siirtäneet painopisteensä nuorempaan sukupolveen: tweens. 8–14 -vuotiaat tytöt eivät ole lapsia tai teini -ikäisiä, mutta ovat saaneet enemmän ostovoimaa. Vanhemmat menevät naimisiin myöhemmin iässä ja ovat keränneet huomattavan määrän omaisuutta, jonka he ovat valmiita käyttämään lapsilleen. Tweens ei vain saa päästöoikeuksia, vaan he myös ilmaisevat mielipiteensä joistakin ostopäätöksistä. Kulutusvoiman lisäksi heillä sanotaan olevan myös “tuholaisvaltaa”, ja he kiusoittavat vanhempiaan, kunnes he saavat mitä haluavat.