Kuluraja on eräänlainen kattosumma, joka asetetaan jonkinlaiseen sijoitusrahastoon liittyville toimintakuluille. Raja määritetään tyypillisesti ottamalla huomioon keskimääräinen nettovarallisuus, joka on rahastossa tietyn ajanjakson ajan, ja sitten varattu tietty prosenttiosuus kyseisestä summasta hallinnoimaan kaikkia rahaston jatkuvaan hallinnointiin ja hallinnointiin liittyviä kustannuksia. Osana prosessia kulurajan määrittäminen rajoittaa myös niiden kulujen määrää, jotka voidaan siirtää osakkeenomistajille maksuina heidän osallistumisestaan rahastoon.
Sijoitusrahaston kokoonpanosta riippuen sijoitusrahaston perustana olevissa ehdoissa voidaan määrittää prosenttiosuus rahaston keskimääräisestä nettovarallisuudesta, joka voidaan käyttää ylläpito- ja hoitotoimintoihin. Muissa skenaarioissa rahastonhoitajalle annetaan valtuudet määrittää tämä prosenttiosuus, yleensä joidenkin ohjeiden mukaan, jotka edellyttävät tekijöiden, kuten talouden muutosten, rahaston tietyn ajan kuluessa kokeman kasvun tai jopa kasvun huomioon ottamista. rahastoon, joka syntyy lisäämällä sijoittajia osallistujiksi. Ei ole epätavallista, että myös sijoitusrahastojen hallintoon ja hoitoon liittyvät valtion säädökset auttavat rahastonhoitajaa määrittämään tulevalle kaudelle sovellettavan kulurajan.
Yksi kulurajan eduista on se, että toimenpide rajoittaa tai rajoittaa tehokkaasti rahaston valvonnan hoitamiseen käytettävissä olevia taloudellisia resursseja. Tämä on hyödyllistä rahastonhoitajalle, koska on helpompi kohdistaa osia tuosta rajasta olennaisiin toimintoihin sekä varata osa odottamattomiin tapahtumiin, jotka jollakin tavalla vaikuttavat rahastoon. Sijoittajat hyötyvät myös kulurajasta, koska hallinnan hukkapotentiaali pidetään tietyllä alueella, minimoiden rahaston jokaiselle osakkeenomistajalle mahdollisesti aiheutuvat lisäpalkkiot ja maksut.
Kulurajan asettaminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että rahastonhoitoon varattu osuus resursseista on maksettava kokonaan. Tämäntyyppinen rajoitus estää yksinkertaisesti kuluttamasta enimmäismäärää enemmän. Ei ole epätavallista, että rahastonhoitajat käyttävät edelleen erilaisia strategioita pitääkseen ylläpito- ja ylläpitokulut mahdollisimman alhaisina, mikä johtaa alhaisempiin palkkioihin kaikille rahastoon osallistuville osakkeenomistajille.