Asettajat ovat henkilöitä, jotka päättävät asuttaa tai myöntää omaisuuden trestille yhden tai useamman edunsaajan hyväksi. Yleensä luottamuksen rakenne määritellään nimenomaiseksi luottamukseksi, mikä tarkoittaa, että luottamuksen tarkoitus on hyvin määritelty ja erityinen. Asuttajaa voidaan kutsua myös luovuttajaksi, luottajaksi tai luovuttajaksi.
Asukas voi halutessaan luoda luottamuksen useilla eri tavoilla. Esimerkiksi vanhempi, joka halusi lahjoittaa tai sijoittaa tiettyjä rahoitusvaroja säätiöön, jonka tarkoituksena on auttaa lapsia yliopistokulujen kanssa, voisi luoda nimenomaisen luottamuksen tähän tarkoitukseen. Niin kauan kuin luottamus pysyi toiminnassa, luottamukseen varattuja varoja voitiin käyttää vain korkeakouluun liittyviin kustannuksiin, kuten lukukausimaksuihin, palkkioihin, kirjoihin ja asumiseen. Asukkaalla olisi oikeus ottaa uudelleen haltuunsa omaisuuden luottamus, kun lapset ovat suorittaneet yliopiston tai päättäneet keskeyttää opiskelun.
Luottamusjakson aikana asukas voi toimia tai ei olla myös luottamusmiehenä. Useammin asuttaja pysyy omaisuuden luottajana tai luovuttajana ja nimittää kolmannen osapuolen toimimaan luottamusmiehenä. Tässä tapauksessa luottamusmies tai sijoittaja yleensä antaa luottamusmiehelle luvan hallinnoida varoja luottamuksessa tai rahastoissa tavalla, joka on luottamuksen tarkoituksen mukainen.
Vaikka säätiöiden perustamista säätelevät lait vaihtelevat hieman eri puolilla maailmaa, on tyypillisesti kolme tekijää, jotka on otettava huomioon luottamuksen toimimiseksi paikallisen lainsäädännön rajoissa. Ensinnäkin asuttajan on virallisesti ilmoitettava luottamuksen luomisesta. Seuraavaksi luottamukseen sisällytettävä omaisuus tai varat on yksilöitävä selvästi. Lopuksi luottamuksen vastaanottajat tai edunsaajat on nimettävä selkeästi ja määriteltävä luottamuksellisten etujen saamisen kelpoisuusvaatimukset.