Kirjanpitokäytäntö on erityinen käytäntö, joka koskee tilien kokoamista. Monissa maissa julkisten yritysten kirjanpitokäytäntö on lakisääteinen. Tämän tarkoituksena on helpottaa sijoittajien vertailla eri yritysten taseita ja tilejä.
Ensi silmäyksellä saattaa tuntua siltä, että kaikki tilit tuotettaisiin samalla tavalla, koska ne käsittelevät samoja tulo- ja menotekijöitä. Todellisuudessa on monia mahdollisia vaihteluita, koska omaisuuserät ovat yleensä monimutkaisia. Erityisesti kirjanpitäjien on usein tehtävä oletuksia tai arvioita yrityksen hallussa olevan omaisuuden arvosta.
Yhdysvalloissa on yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet (GAAP). Niissä esitetään kirjanpitokäytäntö, jota normaalisti kaikkien julkisesti noteerattujen yhtiöiden tulisi noudattaa. Samanlaisia sääntöjä sovelletaan useimmissa suurissa markkinatalouksissa. Monet tällaiset säännöt perustuvat kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin, jotka ovat kansainvälisen komitean laatimia kirjanpitokäytäntöjä.
GAAP sisältää neljä pääperiaatetta, joita tilejä tulee noudattaa. Ensinnäkin omaisuuserät olisi lueteltava hintaan, joka niistä on maksettu, eikä arvio niiden nykyarvosta. Toiseksi tileissä olisi lueteltava mahdollisimman paljon yksityiskohtia tekemättä valmistuskustannuksia liikaa. Kolmanneksi, aina kun mahdollista, jokainen menoerä on eriteltävä yksityiskohtaisesti sen tuottamien erityistulojen kanssa. Lopuksi tulot olisi lueteltava, kun ne ansaitaan, esimerkiksi kun tavarat myydään, eikä silloin, kun käteinen tosiasiallisesti vastaanotetaan.
1990- ja 2000-luvuilla GAAP kehitettiin mahdollistamaan markkinamarkkina-arvon, joka tunnetaan myös nimellä käyvän arvon kirjanpito, käytön laajempi käyttö. Tähän sisältyy joidenkin omaisuuserien luetteloiminen niiden nykyisen arvon perusteella, toisin kuin kauppahinnan luetteloinnin periaate. Suurin etu on, että näin saadaan parempi kuva omaisuuden todellisesta arvosta. Suurin haittapuoli on se, että se voi näyttää osoittavan, että yritys on tuottanut suuren voiton tai tappion, jota ei todellisuudessa ole olemassa ennen kuin yritys joko päättää myydä omaisuuden tai on pakko tehdä niin.
GAAP on sittemmin tarkistettu tiukempien sääntöjen asettamiseksi markkinahintaisen kirjanpidon käyttöön. Tavoitteena oli standardoida prosessi, jolla nykyinen markkinahinta laskettiin. Tämä johtui siitä, että jotkut yritykset olivat käyttäneet epäilyttäviä oletuksia, jotka yliarvioivat omaisuuden arvon ja johtivat taloudellisiin skandaaleihin. Enron oli yksi yrityksen tavallisimmista käytöksistä.