Tuontikirje on eräänlainen kansainvälisessä kaupassa taattu maksujärjestely, jonka maahantuojat tai ostajat tekevät varmistaakseen maksun viejille tai myyjille. Se tunnetaan ”dokumentaarisena hyvityksenä”, koska se on maksu, joka perustuu tiettyjen kaupallisten asiakirjojen esittämiseen takaajapankille. Kansainvälisten remburssien tehokkuutta säätelevät Kansainvälinen kauppakamari ja kauppalaki, joka tunnetaan nimellä Uniform Customs and Practice for Documentary Credits.
Menettely tavaroiden ostamiseksi ulkomaiselta kauppiaalta on melko monimutkainen. Valuutanvaihtoon liittyvät ongelmat ja poliittisen ja taloudellisen vakauden erot voivat vaikuttaa rahan liikkumiseen maiden välillä. Sen luonteenomaisten riskien lisäksi, jotka liittyvät ulkomaisen maan kanssa, jolla on erilainen rahoitusjärjestelmä, tilauksen tekemisen ja vastaanotettujen tavaroiden välinen aika aiheuttaa lisäriskin jollekin osapuolelle. Joko ostajan on maksettava tavarat etukäteen ja odotettava saapumista, riskinä siitä, että myyjä ei koskaan lähetä tavaroita ollenkaan, tai myyjän on lähetettävä tavarat etukäteen ja odotettava maksua vastaanotettaessa, ja riski siitä, että ostaja ottaa tavarat mutta ei koskaan maksa.
Näiden transaktioriskien minimoimiseksi pankki toimii välittäjänä, joka takaa maksun myyjälle ja sallii hänen toimittaa tavaransa pettämättä. Tuontitodistusjärjestelmä toimii melkein kuin escrow -palvelu, jossa rahaa ja tavaroita vapautetaan, kun kolmas osapuoli on tyytyväinen todisteisiin suorituksesta. Myyntitapahtumaan osallistuu kaksi pankkia. Maahantuojapankki antaa tuontitodistuksen ja tunnetaan liikkeeseenlaskijapankkina. Viejät käsittelevät oman pankkinsa, joka tunnetaan neuvoa antavana pankkina, käsitelläkseen remburssin takaaman maksun.
Tavallinen tuontikirje on peruuttamaton pankin maksutakaus. Ostaja järjestää asiakirjan vetämisen pankkiinsa, kun hän on tehnyt myyntisopimuksen viejän kanssa. Luottokirjassa täsmennetään ehdot, jotka on täytettävä, jotta pankki voi maksaa taatut rahat, ja ne annetaan viejälle, joka sitten lähettää tavaransa. Hän saa konossementin tai lähetystodistuksen lähettäessään tavarat.
Viejä vie konossementin ja tuontikirjeen sekä kaikki muut pankkiin vaadittavat asiakirjat. Hänen pankkinsa esittelee asiakirjat hänen puolestaan liikkeeseenlaskijapankille, joka luovuttaa rahat asiakirjoja vastaan. Myöntävä pankki lähettää konossementin ostajalle, joka voi käyttää sitä tavaroidensa noutamiseen tullilta.