Bank for International Settlements (BIS) on käytännössä kansainvälinen pankkipankki. Sillä on politiikassa rooli, joka on löyhästi samanlainen kuin Yhdistyneiden Kansakuntien. Sen päätehtävät ovat kansainvälisen pankkipolitiikan koordinointi, pankkien pääomatason säätäminen ja pankkipalvelujen tarjoaminen kansallisille keskuspankeille.
Kansainvälisten järjestelypankkien juuret ovat ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisellä ajanjaksolla, jolloin se perustettiin hoitamaan Saksan suorittamien korvausmaksujen hallinnointia. Eräässä vaiheessa osa BIS: stä oli yksityisten sijoittajien omistuksessa ja sillä käytiin kauppaa osakemarkkinoilla. Vuodesta 2010 lähtien pankki on yksinomaan kansallisten keskuspankkien omistuksessa.
Yksi kansainvälisen järjestelypankin tärkeimmistä tehtävistä on rohkaista eri maita toimimaan yhdessä koordinoimaan niiden maiden pankkeihin vaikuttavia säännöksiä. Yksi tärkeimmistä esimerkeistä on varaussäännöt. Nämä määrittävät, kuinka paljon säästäjien pankissa pitämistä talletuksista on oltava pankin hallussa käteisenä kerrallaan. Tämä on suunniteltu rajoittamaan riskiä, että pankki loppuu käteisellä, jos pankki juoksee, jolloin monet säästäjät yrittävät nostaa varoja samanaikaisesti.
Kansainvälisten järjestelyjen keskuspankki valvoi Baselin sopimusten luomista. Nämä olivat suurten valtioiden sopimuksia, joissa vaadittiin, että jokaisella pankilla on vähimmäissuhde niiden ydinpääoman, joka on raha, joka sillä on osakkeiden myynnistä yleisölle, ja omaisuuden välillä. Vaikka saattaa tuntua oudolta ajatella omaisuutta ongelmana, sopimuksissa otetaan huomioon se tosiasia, että moniin omaisuuseriin liittyy jonkinlainen riski, etenkin se, että pankin lainaamille lainoille antamaa rahaa ei välttämättä makseta takaisin.
Sopimus kattaa kaksi pääomatyyppiä, jotka tunnetaan nimellä Tier 1 ja Tier 2. Taso 1 kattaa pääoman, jonka katsotaan olevan vähemmän luotettava, kuten etuoikeutetut osakkeet, tai omaisuuden arvon nousu, kuten rakennusten markkina -arvo, joka kasvaa ajan myötä.
Baselin sopimusten mukaan pankin ensisijaisten omien varojen arvon on oltava vähintään 1 prosenttia sen riskipainotetuista varoista, ja ensisijaisten ja toissijaisten omien varojen yhdistelmän on oltava vähintään 4 prosenttia sen riskipainotetuista varoista. Riskipainotettu tarkoittaa, että raakanumerot mukautetaan sen mukaan, kuinka todennäköistä pankki on saamaan rahat takaisin. Turvallisen omaisuuden, kuten valtion joukkovelkakirjalainan, omaisuuden koko arvo voidaan sisällyttää kokonaissummaan. Riskialttiimman omaisuuden, kuten vakuudettoman lainan asiakkaalle, vain pieni osa omaisuuden arvosta sisällytetään kokonaissummaan.