Yleisin termi rahoitussopimus Yhdysvalloissa on vaihtoehtoinen lause taatulle sijoitussopimukselle, joka tunnetaan myös nimellä talletusrahasto. Se on sijoitusmuoto, jossa ihmiset antavat rahaa vakuutusyhtiölle ja saavat sitten säännöllisiä korkoja ennen kuin he saavat rahansa takaisin tiettynä päivänä. Rahoitussopimuksella on myös muita käyttötarkoituksia, etenkin riita -asioissa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Australian kaltaisissa maissa.
Rahoitussopimusta pidetään yleensä suhteellisen turvallisena sijoituksena, koska se tarjoaa kiinteän tuoton ja tulee vakuutusyhtiöltä, jota pidetään suhteellisen luotettavana. Rahoitussopimukseen tehtävää sijoitusta eivät vaaranna osakemarkkinoiden kehitys tai muut rahoituksen vaihtelut. Tästä syystä rahoitussopimus maksaa yleensä melko alhaisen koron.
Vaikka rahoitussopimus on turvallinen sijoitus kiinteän tuoton kannalta, sijoittajat pelaavat silti tehokkaasti uhkapeliä sijoituksensa kokonaiskuvassa. Tämä johtuu siitä, että rahoitussopimus voi maksaa vähemmän kuin se olisi voinut tehdä eri sijoituksella. Jos esimerkiksi osakemarkkinat toimivat erittäin hyvin rahoitussopimuksen voimassaoloaikana, rahan sijoittaminen osakkeisiin olisi voinut toimia paremmin. Korkean inflaation aikana rahoitussopimus voi menettää rahaa, jos korko on alhaisempi kuin hintojen nousu. Molempia riskejä lisää se, että rahoitussopimukset ovat usein korkeita.
Jotkut väittävät, että rahoitussopimus on paljon tarkempi termi kuin taattu investointisopimus. Tämä johtuu siitä, että ainoa takuu on vakuutusyhtiöltä itseltään. Valtio ei takaa heille sijoitetuille rahoille samalla tavalla kuin valtion velkakirjojen, kuten joukkovelkakirjojen, ostamista. Niitä ei myöskään suojata valtion järjestelmällä samalla tavalla kuin pankkiin talletettua käteistä.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Australiassa rahoitussopimusta voidaan käyttää myös tilanteissa, joissa ihmiset haluavat ryhtyä siviilioikeudellisiin toimiin, mutta heillä ei ole tarpeeksi rahaa sen maksamiseen. Yritykset tarjoutuvat ottamaan asian käsittelyyn vastineeksi siitä, että he ovat vastaanottaneet palkkion kaikesta rahasta, jonka asiakas saa tuomioistuimelta, esimerkiksi korvauksena. Tällaisia kauppoja markkinoidaan usein “ei-voittaa, ei-maksua” -periaatteella. Joissakin tilanteissa asiakkaan on kuitenkin otettava vakuutus tapauksen menettämistä vastaan. Asiakas maksaa vakuutusmaksut, mutta lakiasiaintoimisto saa korvauksen, jos he menettävät tapauksen.