Korrelaatiokauppa on eräänlainen sijoitusstrategia, joka vaatii sijoittajaa arvioimaan tietyn arvopaperin kehitystä, tunnistamaan samanlaisen arvopaperin, joka osoittaa lupauksensa noudattaa samaa yleistä suuntausta, ja ryhtymään toimiin kyseisen arvopaperin kaupankäynnissä. Samankaltaisuuden aste voi vaihdella, vaikkakin kunkin omaisuuden liikkeeseen vaikuttavat tekijät vaikuttavat usein samaan perustekijään. Esimerkki korrelaatiokaupasta voi sisältää kullan liikkeen harkitsemisen markkinoilla ja sen jälkeen valinnan ostaa hopeaa, koska kyseinen sijoitus käy todennäköisesti kauppaa samalla tavalla.
Korrelaatiokaupan yleistä käsitettä voidaan käyttää melkein minkä tahansa sijoituksen kanssa. Valuuttamarkkinoilla prosessi sisältää kahden tietyn valuutan tunnistamisen, jotka osoittavat samaa mallia, ja järjestää ostokset ja myynnit tämän mallin hyödyntämiseksi. Samalla tavalla on mahdollista käydä kauppaa optio -oikeuksilla käyttämällä korrelaatiokauppaa, joka usein tunnistaa osakkeen, joka ei ole niin tunnettu, ja lukita kyseiset osakkeet ennen kuin muut sijoittajat alkavat huomata samanlaisen liikkeen. Jopa joukkolainasijoituksia voidaan harkita pareittain, mikä mahdollistaa sellaisten joukkovelkakirjalainojen paikantamisen ja lukitsemisen, jotka tuottavat hyvin samankaltaisia tuottoja kuin sijoitusyhteisössä laajemmin tunnettujen yhteisöjen liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat.
Yksi korrelaatiokaupan eduista on se, että se kannustaa jonkin verran hajauttamaan sijoitussalkkua. Koska monet nykyaikaisen salkun teorian muodot sisältävät ainakin joitain ehdotuksia siitä, että salkun hajauttaminen missä tahansa taloudessa on hyvä idea, yhteisen maan löytäminen tai kahden samanlaisen arvopaperin välinen korrelaatio voidaan nähdä keinona hajauttaa omistuksia jopa tietyn salkun segmentin sisällä . Tätä lähestymistapaa voidaan käyttää esimerkiksi monipuolistamaan sijoittajan hallussa olevia televiestintävarastoja, mikä helpottaa joidenkin osakkeiden aiheuttamien tappioiden tasaamista muiden kanssa kertyneillä voitoilla.
Koska korrelaatiokauppa edellyttää kahden osakeyhtiön tunnistamista, joilla on samanlainen kaupankäyntimalli, tätä lähestymistapaa käyttävien sijoittajien on ymmärrettävä toimialan suuntaukset sekä markkinakehitykset. Näin on helpompi luokitella tietty mahdollisuus samanlaiseksi kuin vertailun standardina käytetty sijoitus ja määrittää, onko taso tai samankaltaisuus riittävä tukemaan ajatusta, että omaisuuserä toimii rinnakkain. Ellei näiden kahden sijoituksen välillä ole suurta samankaltaisuutta, kaupankäyntistrategialla on hyvin vähän mahdollisuuksia tuottaa toivottuja tuloksia.