Ylihinta on taloudellinen termi, jota käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa vallitseva markkinahinta eroaa siitä, mikä hinta olisi ollut, jos tiettyjä tapahtumia tai olosuhteita ei olisi tapahtunut. Termiä voidaan käyttää myös kuvaamaan tilannetta, jossa yritys päättää korottaa tavaroiden ja palvelujen hinnan ilman muuta syytä kuin lisätä yrityksen voittoa. Kun ylihinta ilmenee tilanteissa, joissa paikallisilla markkinoilla on vain vähän kuluttajavaihtoehtoja, käytäntöä kutsutaan joskus hinnankorotukseksi tai voittoa tavoittelemiseksi.
Yksi esimerkki ylikuormitustilanteesta on luonnonkatastrofi. Jos tulva tuhoaa yhteisön, siirtymään joutuneet asukkaat etsivät asuntoja ympäröivistä yhteisöistä, joita katastrofi ei koskettanut. Jos hotellit ja kiinteistönvälittäjät päättävät korottaa asuntojensa vuokria tulvan aiheuttaman kysynnän kasvun vuoksi, tämä merkitsisi ylihinnan käyttöönottoa. Tämä luo tilanteen, jossa kotiseudultaan siirtymään joutuneiden asukkaiden on maksettava kohtuuttomia summia saadakseen yöpymispaikan tulvan taantumassa ja heidän omaisuutensa arvioitaessa.
Monet yritykset ryhtyvät toimiin välttääkseen tavaroiden ja palvelujen ylihinnan. Tämä edellyttää usein tarkkaa huomiota tuotantokustannuksiin ja hintojen asettamista, jotka ovat tietty prosenttiosuus näistä kustannuksista. Yritykset myös tarkastelevat tarkasti, mitä kilpailijat veloittavat, ja pitävät vähittäishintarakenteensa tietyn alueen sisällä kyseisistä kilpailijahinnoista. Kun tämä strategia yhdistetään viranomaismääräyksiin, jotka on suunniteltu estämään hintojen vahvistamisesta aiheutuvat ylihinnat ja kovettuminen hätätilanteessa, tämä strategia sallii yrityksen tehdä kohtuullisen voiton ja samalla suojata kuluttajia maksamasta kohtuuttomia hintoja haluamistaan tavaroista ja palveluista.
Monilla lainkäyttöalueilla voidaan ryhtyä oikeustoimiin kaikkia yrityksiä vastaan, joiden havaitaan ylikuormittavan sen tarjoamia tuotteita. Yhdysvalloissa tämä toimenpide suoritetaan yleensä läänitasolla, jossa piirikunnan asianajaja tutkii valituksen, määrittää, onko se perusteltu, ja nostaa kanteen yritystä vastaan, jos on riittävästi todisteita toimenpiteen perusteeksi. Joillakin lainkäyttöalueilla vaatimuksen tutkiminen voi johtaa sakon määräämiseen, jos on näyttöä ylikuormituksesta. Myös rikkonut liiketoiminta saattaa olla siviilikanteen kohteena entisten asiakkaiden toimesta tutkinnan tuloksesta riippuen.