Solidaarisuusveroa perii yleensä hallitus auttaakseen rahoittamaan hankkeita ja aloitteita, joiden tarkoituksena on yhdistää yleisö yhden tai useamman tietyn tavoitteen ympärille. Useimmiten vero lasketaan prosentteina kokonaistuloista ja se täydentää henkilökohtaista tai organisaatiotuloveroa. Joissakin tapauksissa solidaarisuusvero lasketaan henkilökohtaisten ja organisaatioiden tulorajojen mukaan, mutta toisissa se voi olla kiinteä prosenttiosuus tai korko. Tällaiset verot ovat yleensä kiistanalaisia yleisön keskuudessa, koska veroa peritään usein yritettäessä luoda varoja joko rahoituskriisin kompensoimiseksi tai sellaisten hankkeiden rahoittamiseksi, joilla ei ole muuta realistista vaihtoehtoa ja jotka eivät välttämättä saa täyttä julkista tukea. Vuosien mittaan monet maat ovat ottaneet käyttöön tai pitäneet tällaista veroa vastauksena monenlaisiin tilanteisiin, yleensä yleisön tyrmistykseen.
Saksaa mainitaan usein yhtenä sellaisena kansana, joka käyttää solidaarisuusveroa. Vuonna 1991, kun Itä- ja Länsi -Saksa yhdistettiin uudelleen, hallituksen piti luoda rahasto, joka voisi nopeuttaa yhdistämistä ja tarjota pääomaa äskettäin integroituneelle hallinnolle. Valittu ratkaisu oli solidaarisuusveron laskeminen 7.5 prosentin kiinteämääräisesti kaikista henkilökohtaisista tuloista tulotasosta riippumatta. Vaikka vero esitettiin ensin yleisölle lyhytaikaisena toimenpiteenä, vero poistettiin vuoden kuluttua, mutta se kannettiin uudelleen vuonna 1995 ja laski 5.5 prosenttiin vuonna 1998, jatkuen vuoteen 2011 asti ja aiheuttaen perustuslakiin perustuvia oikeudellisia haasteita . Veron perustuslaillisen perustan ratkaisemiseksi on vielä oikeudellisia haasteita, joten sen on pysyttävä kirjassa vuoteen 2019 asti.
Samoin muut maat ovat joko ottaneet käyttöön tai harkitsevat solidaarisuusveron kantamista sosiaalis-taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Vuonna 2011 eräät Euroopan unionin alaisuuteen kuuluvat maat pitivät tällaista veroa mahdollisuutena päästä eroon heidän talouttaan satuttavasta lamauttavasta velasta. Kun Kreikka esitti veron ehdotuksessaan Maailmanpankille ja IMF: lle säästötoimenpiteistä, Kreikka ehdotti solidaarisuusveroa, jonka se perii myöhemmin ja joka velvoitti Kreikan veronmaksajat maksamaan enintään 5 prosenttia tuloistaan vuosipalkastaan riippuen. Tämä ei yllättäen johtanut mellakoihin kaduilla, mutta vero voitti.
Myös Italia on harkinnut vaihtoehtoa ottaa käyttöön solidaarisuusvero yrittäessään saada velkaantumisensa hallintaan vuonna 2011. Veron käsittely tässä tapauksessa oli kuitenkin suunnattu erityisesti varakkaille eikä kaikille Italian veronmaksajille. Velanhallinnan kokonaisvaikutuksia koskevan keskustelun jälkeen Italia kuitenkin muutti suuntaa ja poisti mahdollisen veron Maailmanpankin ja IMF: n säästöehdotuksista.