Velanvaihtosopimus on rahoitustoimi, jossa henkilö tai yhteisö vaihtaa velkaa toisen kanssa. Finanssimaailmassa voi esiintyä useita swap -tyyppiä velanvaihtosopimusten lisäksi, mukaan lukien valuutanvaihtosopimukset, koronvaihtosopimukset, velan/osakkeen vaihtosopimukset ja luottoriskinvaihtosopimukset. Kaikkien tällaisten transaktioiden tarkoituksena on tehdä voittoa liiketoimista. Näitä liiketoimia helpotetaan usein pankin kaltaisen välittäjän välityksellä, koska osapuolten voi olla vaikea koordinoida niitä yksin.
Yksi esimerkki velanvaihtosopimuksesta on swap, jota voidaan käyttää taloudellisen avun antamiseen vaikeuksissa olevalle kansalle. Tässä tapauksessa pelastava kansakunta tai Maailmanpankin kaltainen virasto järjestää velanvaihtosopimuksen, jossa se hankkii velkaa vaikeuksissa olevalta kansalta alennettuun hintaan, jotta velka muutettaisiin paikallisen valuutan omaksi pääomaksi. Tällaiset velka-/osakesopimukset ovat hyvin yleisiä välineitä velkaantuneiden maiden pelastamiseksi.
Yritykset voivat käyttää velanvaihtosopimuksia uudelleenjärjestelyissään. Velan/oman pääoman tai oman pääoman/velan vaihtosopimuksessa yrityksen osakkeenomistajille tai velkojille voidaan tarjota kannustin vaihtaa oma pääoma velkoihin, kuten joukkovelkakirjoihin, tai vaihtaa velkaansa osakkeisiin, kuten osakkeisiin. Prosessissa yrityksen taloudellinen tilanne muuttuu, mikä voi pelastaa sen taloudellisilta ongelmilta tai mahdollistaa sen sulautumisen tai muun liiketoiminnan harjoittamisen. Yleensä kauppa makeutetaan. Esimerkiksi kun osakkeenomistajia pyydetään vaihtamaan osakkeensa joukkovelkakirjoihin, sitä ei tehdä suhteessa yksi yhteen, koska tämä ei kannusta vaihtamaan.
Toista lainasopimusta käytetään säilyttämistoimissa. Luonnonvaihtosopimuksessa kansakunta sitoutuu vaihtamaan luonnollisen ympäristön säilyttämisen joihinkin velkoihinsa. Tämä hyödyttää kansakuntaa, koska se alentaa sen yleistä velkatasoa, ja se hyödyttää ympäristöä luomalla suojellun elinympäristön eläimille ja kasveille. Luonnonvaihtosopimuksista velkoja voivat järjestää suojelujärjestöt tai ympäristönsuojelusta vastaavat valtiolliset järjestöt.
Lainasopimuksia kehitettiin 1980 -luvulla yhdessä muiden rahoitustuotteiden kanssa. 2000 -luvulla osa näistä rahoitustuotteista osoittautui viallisiksi. Esimerkiksi luottoriskinvaihtosopimukset osoittautuivat osaksi vuoden 2008 finanssikriisiin johtaneiden olosuhteiden yhtymäkohtaa. Rahoitusalan sääntelyviranomaiset ehdottivat velanvaihtosopimusten ja vastaavien tuotteiden tiukentamista tavoitteena estää vastaavat ongelmat tulevaisuudessa ja samalla antaa ihmisille mahdollisuus käydä kauppaa rahoitustuotteilla.