LIFO-varaus, joka tunnetaan myös nimellä “viimeksi ensin saapuva varaus”, on ero ensimmäistä kertaa ensimmäisenä tai FIFO-varaston arvon ja LIFO-varaston arvon välillä. Tämäntyyppinen arviointi auttaa mittaamaan viimeksi tulleen ensin -lähestymistavan käytön vaikutuksia yrityksen tuloista maksettaviin veroihin. Ihannetapauksessa tämän lähestymistavan hyödyntäminen tuo jonkinlaisia säästöjä yritykselle. Jos tämä lähestymistapa ei itse asiassa johda varaston arvosta maksettavien verojen alentamiseen, luku kirjataan negatiiviseksi LIFO -varaukseksi yhtiön pääkirjaan.
Teoriassa LIFO -varauksen idea on järjestää tavaroiden jakelu varastosta tavalla, joka auttaa laillisesti minimoimaan kyseisestä varastosta lasketut verot kullekin raportointikaudelle. Tämä saavutetaan sovittamalla kyseisenä aikana myydyt tavarat tavaroihin, jotka on viimeksi ostettu ja lisätty varastoon. Myydyt tavarat vähentävät varaston arvoa, kun taas ostetut tavarat lisäävät tätä arvoa. Järjestämällä ostot ja myynnit strategisesti parhaaksi hyötyksi luodaan positiivinen LIFO -varaus, joka merkitään kirjanpitoon.
Vaikka LIFO-kirjanpitomenetelmä on yleinen lähestymistapa monissa tilanteissa, yritykset voivat käyttää myös ensin-ensin-ulos- tai FIFO-kirjanpitomenetelmää. Kuten nimestä voi päätellä, varastosta maksettavien ja varastoon lisättävien tuotteiden välillä on nopea käänne. Tämä menetelmä voi myös auttaa tehokkaasti minimoimaan verovelvoitteet sen mukaan, miten verolainsäädäntöä sovelletaan siihen paikkaan, jossa yritys toimii.
LIFO -varaus on läsnä, kun varaston arvo on LIFO -kirjanpitomenetelmää käytettäessä pienempi kuin FIFO -kirjanpitomenetelmää käytettäessä. Tämä lähestymistapa voi olla erityisen tehokas kausina, jolloin äskettäin ostettujen tavaroiden hinnat nousevat. Kun otetaan huomioon äskettäin ostetut kalliimmat tuotteet myytyjen tavaroiden kustannuksena ja sallitaan halvempien tavaroiden jääminen varastoon, varastosta lasketut verot ovat pienemmät kuin jos käytettäisiin FIFO -menetelmää. Lopputuloksena on, että korkeammat kustannukset kirjataan tuloslaskelmaan eikä yrityksen taseeseen, minkä seurauksena kyseistä ajanjaksoa koskevien verojen laskennassa käytettävä luku on pienempi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos äskettäin ostetut tuotteet vakuutetaan halvemmalla hinnalla ja käytetään LIFO -lähestymistapaa, LIFO -varaus on pikemminkin negatiivinen kuin positiivinen ja johtaa todennäköisesti kauden erääntyvien verojen määrän kasvuun.