Liiketoiminnan luonteesta johtuen pankkien toimintaan liittyy paljon riskejä. Tästä syystä on kehitetty useita menetelmiä liikepankkien riskienhallintaan ennakoivana toimenpiteenä liikepankkien hallinnassa esiintyvän riskin ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi. Tämä sisältää sellaisia menetelmiä kuin hahmoteltujen prosessien soveltaminen liiketoiminnan harjoittamiseen ja niiden kantaman riskin hajauttaminen.
Yksi liikepankkien riskienhallintamenetelmistä on standardien luominen pankin eri toimintojen soveltamiselle. Hyvä esimerkki tästä on liikepankkien asettamat vaatimukset lainan saamisesta. Lainat ovat merkittäviä riskejä, joita liikepankit ottavat, koska virheellinen laskelma voi johtaa siihen, että lainat eivät maksa takaisin lainoja. Lainojen maksukyvyttömyyden rajoittamiseksi liikepankkien on kehitettävä ja noudatettava tiukkoja parametreja, joiden perusteella arvioidaan mahdollisen lainanottajan luottokelpoisuus ennen kuin he tekevät päätöksen tällaisen henkilön lainan myöntämisestä.
Tämä liikepankkien riskienhallintamenetelmä edellyttää, että lainaa hakevan henkilön tai yhteisön on osoitettava keinot lainan takaisinmaksuun. Tällaisia vaatimuksia voivat olla aikaisempien tilinpäätösten toimittaminen, luottotarkistuksen suorittaminen ja vastaanottajien tarjoaminen, jotka sitoutuvat maksamaan lainan takaisin, jos lainaaja ei maksa koko summaa korkoineen. Ehkä yksi tunnetuimmista liikepankkien riskienhallinnan apuohjelmista on vakuuden tarjoaminen lainajärjestelyn saamiseksi. Pankit voivat myös vaatia rahaa lainaavalta henkilöltä maksamaan tietyn prosenttiosuuden rahoista, joita hän etsii, kun taas pankki kantaa taakan loppuosan osalta.
Prosessi, jossa vaaditaan vastaanottajia lainan myöntämisen ehdoksi, on yksinkertaisesti toimenpide, jolla pankki jakaa riskin lainan myöntämisessä. Tässä tapauksessa vastaanottaja ottaa suuren osan riskeistä, jos lainan takaisinmaksussa tapahtuu laiminlyönti. Pankkien on myös saatava säännöllisesti tuloksiaan tarkastusten avulla, jotta he voivat löytää parannettavia alueita ja vakuuttaa pankin eri sidosryhmille, että heidän sijoituksensa ovat turvassa. Tällainen tarkastus paljastaa mahdolliset vuodot ja antaa suosituksia tarvittavien parannusten tekemiseksi.