Usein rinnakkaislainoiksi kutsuttuihin rinnakkaisten lainojen käsitteeseen kuuluu kaksi eri maassa sijaitsevaa yritystä. Välttääkseen kaikki valuuttakurssien muutosriskiin liittyvät tekijät yhtiöt sopivat lainaavansa toisilleen kiinteän summan, joka on taattu nykyisellä spot -valuuttakurssilla. Tämän vuoksi kummankaan yrityksen ei tarvitse laatia yksityiskohtia lainasta, joka voi nousta tai laskea kahden maan välisessä valuuttakurssissa. Suostumalla lainaamaan valuuttaa toisiltaan, valuuttariski eliminoituu kokonaan ja molemmat yritykset hyötyvät kiinteästä korosta.
Lainarakenteen rakenne on yksinkertainen. Esimerkiksi kaksi yritystä, joista toinen sijaitsee Yhdysvalloissa ja toinen Isossa-Britanniassa, päättävät tehdä vastalainajärjestelyn. Amerikkalainen yritys lainaisi kiinteän määrän Yhdysvaltain valuuttaa brittiläiselle kumppanille. Yhdistyneen kuningaskunnan yhtiö puolestaan laajentaisi tietyn määrän brittiläistä valuuttaa yhdysvaltalaiseen yhtiöön, ja valuuttakurssi perustuisi nykyiseen päivittäiseen valuuttakurssiin. Molemmat yritykset sopivat lainan kestosta, jolloin he vaihtavat valuuttoja jälleen loppuun.
Ajatus rinnakkaislainasta ei ole mikään uusi. On viitteitä siitä, että järjestelyä käytettiin jo 18 -luvulla Yhdistyneen kuningaskunnan ja eri Euroopan maiden välillä. Yksinkertaisuus vaihtaa yksi määrä valuuttaa vastineeksi toisesta valuutasta auttoi yrityksiä olemaan kilpailukykyisiä oman maansa ulkopuolella.
Kun pankkijärjestelmät kehittyivät 19-luvulla ja 20-luvun alussa, peräkkäiset lainat olivat edelleen nopea ja helppo tapa kahdelle eri maassa sijaitsevalle yritykselle auttaa toisiaan kasvattamaan liiketoimintaansa. Takaisinlainat olivat edelleen suosittu vaihtoehto pitkälle 20-luvulle asti. Kuitenkin valuutanvaihtosopimusten toteuttaminen valuuttajärjestelmän kautta auttoi vähentämään vastalainojen houkuttelevuutta. Tuloksena on, että vasta-laina-strategiaa ei käytetä usein nykypäivän kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä. Vastalainan käsite on kuitenkin toteuttamiskelpoinen vaihtoehto joissakin yksittäistapauksissa, erityisesti silloin, kun pelätään nopeaa vaihtelua tietyn valuutan kanssa. Vaikka strategia ei ole enää laaja, se on aina vaihtoehto.