Rahoituksessa valuuttaoptiot ovat rahoitusvälineitä, jotka antavat omistajalle oikeuden muttei velvollisuutta vaihtaa rahaa valuutasta toiseen sovitun kurssin mukaan tiettynä päivänä. Välittäjälle maksetaan tästä oikeudesta palkkio, joka voi vaihdella. Palkkio riippuu ostettujen sopimusten määrästä. Valuuttaoptiot ovat erinomainen tapa yrityksille ja yksityishenkilöille suojautua odottamattomilta valuuttakurssimuutoksilta. Valuuttaoptioita kutsutaan myös valuuttaoptioiksi.
Joku, joka sijoittaa ulkomaisiin valuuttoihin, voi suojata riskinsä ostamalla valuuttaoption myynti- tai osto -muodossa. Jos sijoittaja esimerkiksi uskoo, että Yhdysvaltain dollari tulee kalliimmaksi Euroopan euron suhteen, hän ostaisi osto -option yrittäessään hyötyä dollarin suhteellisen arvon noususta. Jos toisaalta hän ajattelee, että Yhdysvaltain dollari tulee halvemmaksi euroissa, hän olisi viisas ostamaan myyntioption, jonka avulla hän voisi hyötyä valuuttakurssin laskusta.
Suurin osa maailman valuuttaoptioista käydään kauppaa pörssin ulkopuolella (OTC). OTC -optiosopimuksista, olivatpa ne sitten valuuttaoptioita tai muita lajeja, ei käydä kauppaa pörsseissä vaan kahden yksityisen osapuolen välillä. Sellaisenaan näille markkinoille ei sovelleta samanlaista sääntelyä kuin pörsseihin. On tavallista, että ainakin yksi valuuttaoptioiden osapuolista on suuri laitos, jolla on hyvä pääoma.
Välttämällä valuutanvaihtoa valuuttaoptioiden ostajat ja myyjät voivat räätälöidä ne täsmällisiin tarpeisiinsa. Tämä tarjoaa merkittävän edun niille, jotka haluavat suojautua riskeiltä näillä markkinoilla. Ulkopuolisen sääntelyn puuttuminen ei välttämättä tarkoita, että transaktioon liittyy enemmän riskejä, koska useimmilla OTC -optioita ostavilla ja myyvillä osapuolilla on oltava avoimet luottolimiitit keskenään ja sovittava menettelyistä, joilla selvitetään ja selvitetään liiketoimia.
Valuuttaoptiomarkkinoiden ero on se, että ne ovat optiomarkkinoita, joilla on eniten volyymia ja likviditeettiä. Amerikkalaistyyliset optiot eroavat hieman eurooppalaisista optioista, koska amerikkalaisia optioita voidaan käyttää milloin tahansa sopimuksen päättymispäivään saakka, kun taas eurooppalaisia optioita voidaan käyttää vain yhtenä päivänä. Näiden optioiden kaupankäynnissä on pidettävä mielessä, minkä tyyppisellä optiolla hän käy kauppaa ja mikä antaa hänelle eniten hyötyä.