”Legging in” on eräänlainen rahoitusstrategia, joka yleensä viittaa mahdollisuuteen päästä tilaisuuden jälkeen, kun kauppa on jo tehty ja käynnissä. Tämä menetelmä, jota pidetään toimivana lähestymistapana erityisesti konservatiivisempien sijoittajien keskuudessa, sallii sijoittajan lykätä ostamista tai myyntiä, kunnes joku muu ottaa sijoitukseen liittyvän alkuperäisen riskin ja osallistuu sitten, kun riski on osittain kompensoitu. Sitoutuminen ei ole harvinaista erilaisissa hyödykkeisiin liittyvissä futuurisopimuksissa, ja sijoittajat ostavat näitä sopimuksia silloin, kun on suurempi mahdollisuus, että sopimukset todella tuottavat voittoa.
Legging -prosessin avulla prosessi voi olla luonteeltaan hieman yksityiskohtainen tai hyvin yksinkertainen. Esimerkiksi yksi tämän strategian käyttö edellyttää sellaisten osto- tai myyntisarjojen perustamista ja toteuttamista, jotka mahdollistavat investoinnin asteittaisen lisäämisen tiettyyn asemaan. Tämä on päinvastoin kuin valinnan ostaa tai myydä irtotavarana tämän aseman luomiseksi. Yksi tämän käynnissä olevan tilaussarjan käytön eduista on se, että sijoittaja voi milloin tahansa pysäyttää prosessin, jos jotkin uudet tapahtumat tai tiedot uhkaavat heikentää jatkamisen kannattavuutta.
Muissa tilanteissa sisäänpääsyyn kuuluu odottavan lähestymistavan omaksuminen annettuun tilaisuuteen, ostaminen tai myyminen pois vain silloin, kun on näyttöä siitä, että se on hyvä idea. Sijoittaja voi esimerkiksi pidättäytyä ostamasta futuurisopimusta liikkeeseenlaskun alussa. Sen sijaan hän voi odottaa jonkin aikaa selvittääkseen, onko sopimukseen liittyvä hyödyke todennäköisesti arvonnassa sopimuksen päättymispäivään mennessä, ainakin oikeudenmukaisesti pidettävässä tahdissa. Silloin sijoittaja lähestyy nykyistä omistajaa ja tarjoaa ostaa joko osan tai koko sopimuksen nykyisellä kurssilla.
Yleinen ajatus tukemisesta on odottaa, kunnes on enemmän todisteita siitä, että investointiin liittyvä volatiliteetti on järkevä, ennen kuin päätät osallistua. Tätä prosessia voidaan käyttää uusien futuurisopimusten tai jopa uusien osakkeiden tarjousten arvioimiseen, jolloin sijoittajalle jää hieman enemmän aikaa nähdä, miten hinnat muuttuvat markkinoilla. Vaikka prosessi voi olla jonkin verran aikaa vievä ja vaatia yksityiskohtia, onnistunut siirtyminen voi pienentää riskiä lopullisesti toteutuneelle tuotolle.