Volatiliteetin arbitraasi, jota joskus kutsutaan yksinkertaisesti nimellä vol arb, on strategia, jonka tavoitteena on ansaita eniten hyötyä tietyn arvopaperin hallussapidosta. Tätä hallitaan ottamalla huomioon option oletetun tai ymmärretyn volatiliteetin ja saman option tulevaisuudessa toteutuneen volatiliteetin välinen ero olettaen, että optio on osa delta-neutraalia salkkua. Tämän lähestymistavan käyttäminen edellyttää perusteelliseen arvopaperiin liittyvän riskin tai epävakauden harkitsemista sen sijaan, että menisimme yksinkertaisesti nykyiseen hintaan ja vallitseviin markkinaolosuhteisiin.
Delta-neutraalissa salkussa on tasapaino arvopapereihin liittyvien positiivisten ja negatiivisten deltojen välillä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että joihinkin arvopapereihin liittyvät riskit kompensoidaan muiden arvopapereiden riskitekijöillä, mikä luo käytännössä riskitekijän koko salkulle, joka on suunnilleen nolla. Teoriassa, jos osa omaisuuseristä menettää arvon, sitä kompensoivat muut arvonnousuun liittyvät omaisuuserät, jolloin salkku voi ainakin säilyttää arvonsa ja mahdollisesti jopa saada jonkin verran voittoa.
Volatiliteetin arbitraasi toimii erittäin hyvin tämän tyyppisessä salkun rakenteessa. Arvioimalla huolellisesti ennakoitavia tekijöitä, jotka voisivat vaikuttaa optioon liittyvään riskiin tulevaisuudessa, on mahdollista määrittää, sopiiko tietty sijoitus salkkuun vai onko sillä mahdollisuus tasoittaa tämä saldo. Tulevan volatiliteettien ennusteen laatimisessa voidaan ottaa huomioon monia erilaisia tapahtumia, mukaan lukien kiistat liikkeeseenlaskijayksikön hallussa olevista patenteista, uusien tuotteiden kokeilujen tuloksista tai kysynnän muutoksista, jotka vaikuttavat arvopaperin liikkeeseen laskneen yrityksen tulokseen. Sijoittaja voi jopa harkita yrityksen hierarkian avainhenkilöiden mahdollista eroamista osana volatiliteetin arbitraasiprosessia.
Kun tämä tuleva volatiliteetti on määritetty, sijoittaja voi alkaa etsiä eri vaihtoehtoa, joka esittää erilaista volatiliteettitasoa, jolloin yksi voi korvata toisen. Jos toisen vaihtoehdon volatiliteetti on alhaisempi kuin ensimmäisen, sijoittaja suojaa taustalla olevan arvopaperin halutun tasapainon säilyttämiseksi. Tilanteissa, joissa volatiliteetti on suurempi, sijoittaja voi myydä option ja suojautua jälleen arvopaperilla.
Sijoittaja, joka käyttää volatiliteetin arbitraasistrategiaa, saavuttaa tuoton, kun kyseisen vaihtoehdon toteutunut volatiliteetti lähestyy hänen ennusteitaan eikä markkinoiden epäsuotuisuuden suuntaan. Tätä lähestymistapaa voidaan käyttää jatkuvasti, kun uusia osuuksia ostetaan ja vanhoja myydään vastauksena siihen tasapainoon, jonka sijoittaja haluaa säilyttää salkussa. Kuten monien sijoitusstrategioiden kohdalla, volatiliteetin arbitraasi edellyttää sijoittajan asiaankuuluvien tekijöiden huolellista tarkastelua ja näiden tekijöiden vaikutusten tarkkaa ennustamista kyseisiin arvopapereihin. Jos tarkkoja ennusteita ei tehdä, sijoittaja voi menettää huomattavan määrän tuloja sen sijaan, että se tuottaisi merkittävää tuottoa.