Joskus tätä kutsutaan nimellä kirjanpitoarvo, alaskirjattava arvo liittyy yrityksen kirjanpidossa näkyvän käyttöomaisuuden nykyarvoon. Todellinen alaskirjattavan arvon määrä oikaistaan alkuperäisestä hankintamenosta, jotta se vastaisi tarkemmin omaisuuserän tai varojen käypää markkina-arvoa nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Tämän vuoksi ei ole epätavallista, että yritykset mukauttavat joidenkin omaisuuserien alaskirjattavaa arvoa vähintään vuosittain.
Kaksi keskeistä tekijää nykyisen alaskirjausarvon laskemisessa ovat poistot ja poistot. Prosessi alkaa aina kyseisen omaisuuden alkuperäisestä tai alkuperäisestä arvosta. Tätä historiallista lukua oikaistaan nykyisen verorakenteen mukaisesti tällä hetkellä sallitun poiston määrän perusteella. Monissa tapauksissa tämä tarkoittaa, että tietyn kalenterivuoden aikana voi tapahtua poistoja, jotka perustuvat omaisuuserän normaaliin käyttöön. Omaisuuserän poistot auttavat lisäksi saattamaan omaisuuserän kirjattavan nettoarvon nykyisten taloudellisten olosuhteiden mukaiseksi, jolloin saadaan realistinen kuva omaisuuserän nykyisestä arvosta.
Yritykset voivat sallia arvonalennuksen käsitteen mihin tahansa määrään käyttöomaisuutta. Tuotantolaitteet ovat erinomainen esimerkki omaisuudesta, joka on kelvollinen tähän prosessiin. Ajan myötä koneista tulee jonkin verran vähemmän arvokkaita, koska päivitetyt versiot julkaistaan yhdistettynä laitteiden jatkuvaan käyttöön tuotantoprosessissa. Oikein lasketun arvonalennuksen ylläpitäminen koneille auttaa tekemään yrityksen käyttöomaisuuden selvittämisestä paljon tarkempaa. Tästä voi olla hyötyä erityisesti neljännesvuosittaisten ja vuosittaisten veroasiakirjojen valmistelussa, koska verohelpotukset voivat olla erittäin hyödyllisiä yritykselle.
Nykyisen kirjanpitoarvon tuntemisesta on hyötyä myös yrityslainaa haettaessa. Lainanantajat haluavat tietää aineellisen hyödykkeen nykyisen markkina -arvon, ei sitä, mitä yritys maksoi omaisuudesta kolme tai neljä vuotta sitten. Tästä näkökulmasta alaskirjattava arvo voi auttaa varmistamaan lainanantajalle, että hakijalla on riittävästi resursseja, joita se voi käyttää tarvittaessa lainan erääntyneen saldon suorittamiseen.