Kun yritys haluaa saada näkemyksen siitä, miten yritys edistyy tai taantuu tietyn ajanjakson aikana, vertailevaa tuloslaskelmaa käytetään usein lähtökohtana kokonaiskuvan saamiseksi tai mahdollisten ongelmien tunnistamiseen. Vertaileva tuloslaskelma laaditaan useilla sarakkeilla eri puolilla sivua, joissa yksilöidään kukin tulokausi. Käyttämällä tätä muotoa analyytikko näkee tulojen historialliset suuntaukset eri ajanjaksoilla sarakkeiden mukaisesti. Usein mukana on myös useita rivejä eri tulolähteiden määrittämiseksi. Yhdessä rivit ja sarakkeet antavat yritysanalyytikolle kokonaiskuvan liiketoiminnan kehityksestä yleensä ja yksittäisten tulolähteiden kehityksestä.
Vertailevan tuloslaskelman sarakkeet on esittelyä varten yleensä järjestetty kronologiseen järjestykseen alkaen viimeisimmästä ajanjaksosta. Siksi viimeisin ajanjakso on sarakkeessa aivan niiden rivien vieressä, joilla luetellaan tulotyypit. Jokainen aikaisempi ajanjakso luetellaan sitten regressiivisesti sivun oikealla puolella. Esimerkiksi kesä-, heinä- ja elokuun listaus osoittaisi usean kuukauden esityksen tässä muodossa.
Vähemmän yleistä on päinvastainen muoto, jossa ajat määritetään käänteisesti. Suoraan tuloja osoittavien rivien vieressä on pisin määritetty ajanjakso. Tämän jälkeen luetellaan kaikki lisäaikajaksot ajallisesti viimeisimpään tiliotteen lopussa olevaan ajanjaksoon. Esimerkiksi tällaiset ajanjaksot olisivat maaliskuun, helmikuun ja tammikuun luokkaa. Luettavuuden kannalta tätä muotoa ei kuitenkaan käytetä usein, koska se ei helposti kiteytä nykyistä tulotilannetta, mikä on usein analyytikkoa huolestuttavaa.
Bruttotuotot ilmoitetaan yleensä ensimmäisenä vertailutuloslaskelmassa, joka koostuu yleensä yhdestä sivusta. Seuraavalla sivulla kaikki toimintakulut on yleensä vähennetty kussakin sarakkeessa määritellyltä ajanjaksolta. Kokonaistoimintakulut merkitään yleensä kullekin ajanjaksolle ja vähennetään bruttotuloista, jotta saadaan kaikista lähteistä saatu nettotulos.
Liiketoiminnan analyytikot pitävät näitä vertailutuloslaskelman tietoja yhtä tärkeänä bruttotulon kehityksen kannalta. Jos esimerkiksi bruttotulot osoittavat progressiivista kasvua, mutta nettotulot regressiota, tämä tarkoittaa todennäköisesti toiminnan pullonkaulaa, joka näkyy toimintakuluissa. Tarkasteltaessa toimintakuluja analyytikko voi tunnistaa kaudesta toiseen, missä tämä pullonkaula todennäköisesti esiintyy, ja käyttää näitä tietoja määrittääkseen, mitkä muut raportit voivat olla merkityksellisiä ongelman tunnistamisen ja korjaamisen kannalta.